Sosiaalinen media a la professional

Kritisoin aiemmissa postauksissa yksi- ja puusilmäistä Web 2.0 -palvelujen tarkastelua. Nyt kun lopulta sain luettua VTT:n raportin (toim. Petteri Kangas, Santtu Toivonen ja Asta Bäck) kokonaan, havaitsin sittenkin mielenkiintoisia porkkanoita kuten luku 5.3, Sosiaalinen media ammattikäytössä.

Julkaisu itsessään on laadittu wikiä hyödyntäen. Samoilla linjoilla oltiin virtuaalisuus -workshopissamme, jossa kuultiin muun muassa Google -kirjan 30 tunnin syntytarina. Sarkastikot voisivatkin kysyä, kuka enää tarvitsee suoria kassavirtoja, jos vaakakupissa on asioiden tekeminen järkevästi?

Blogien ja wikien sisäinen hyödyntäminen on ollut yksi (monihaaraisen) projektimme tutkimuskohteista ja tuleva IJKL:n artikkeli käsittelee ensin mainittua viestinnän näkökulmasta. Mutta entä ulkoiset suhteet? Raportin sivulla 53 todetaan:

"Onnistuneen sisäisen lanseerauksen jälkeen yritys voi miettiä sosiaalisen median työkalujen ja käytäntöjen toiminta-alueen laajentamista myös partneriyritysten ja asiakkaiden suuntaan. Web 2.0 -teknologioilla toteutetut työkalut ja sovellukset ovat tyypillisesti hyvin kevyitä, ne eivät vaadi asentamista omalle päätteelle ja toimivat standardiselaimissa. Tämän takia integrointi eri yritysten tietojärjestelmien välillä vaatii pieniä ponnistuksia sosiaalisen median sovelluksia hyödynnettäessä. Esimerkiksi yhteisten dokumenttien kehittäminen, ajanhallinta ja yleensä asiakkuuksien hallinta (engl. customer relationship management, CRM) ovat prosesseja, joissa sosiaalisen median ratkaisut voisivat soveltua yrityskäyttöön. Tämä käy hyvin yksiin nähtävissä olevan yleisen työskentelytavan kanssa: yhdessä toimivat partneriyritykset voivat vaihdella roolejaan tiedon tuottajana ja kuluttajana."

Yritykset tuntuvat todellakin olevan miettimisvaiheessa. Samoin yliopisto. Mutta missä on yhteisölähtöinen aiheen tutkimus - eikö kokemuksia todellakaan vielä ole, vai odottavatko ne editoreiden pöytälaatikossa, että kolmen vuoden formaali prosessi tulisi päätökseensä ja artikkeli saataisiin ulos?

Kuten aiemmin todettua, asiakasyhteisöpuolta on jo jonkin verran avattu ja vähintäänkin pintaraapaistu. Entä yrityspartnerit ja kilpailijat, miksei myös yritysten ja yliopistojen välinen yhteistyö eri konteksteissaan?

Kokemukset käytännön elämästä? Yhteisöjen rakentamisen esteet? Jäykkyys, hitaus ja byrokratia? ("Jotta voisi räjäyttää virtuaalisuuden potentiaalin, on ensin räjäytettävä organisaatiorakenteet")

Standardit? Jaetut käytännöt? Riskit? Luottamus, normit, sopimukset? Avoimuus vs. tiedon pimittäminen? Organisaatiokulttuuri?

Tätä kaikkea voisi tutkimuksellisesti kutsua varsin neitseelliseksi maaperäksi, ellei suorastaan extra virginiksi. En usko tekemisen ja kirjoittamisen loppuvan aihealueen ihmisiltä, vaikka palvelut jatkavatkin talous- ja markkinointi-ihmisten järkyttämistä ansaintamallittomuudellaan.