keskiviikkona, huhtikuuta 15

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eikä wikiä

Otsikko on lähtöisin MISQ:n tuoreesta numerosta, jossa kirjoittajat Kane & Finchman pohtivat, kuinka tietojärjestelmätieteessä voitaisiin hyödyntää wikejä.

Erilaisia käyttötapoja esitellään neljä: wikiympäristö voi olla itsessään tutkimuskohde ja aineiston lähde, wikejä voidaan hyödyntää vertaisarvioinnissa, niillä voidaan tehostaa opetusta, ja tutkijayhteisö voi käyttää niitä yhteistyöalustana. Pelkkä alustan implementointi ei tietenkään riitä tähän, vaan kirjoittajat pohtivat myös tarvittavaa sosiaalisten rakenteiden (rutiinien ja resurssien) muutosta.

Varmaa on vain se, että esimerkiksi review-käytännöt on suunniteltu paperin ja kirjekuoren aikakaudella. Artikkelin mukaan ongelmia on kolme: lineaarinen vesiputousajattelu, jossa yksi tekee vuorollaan jotain ja muut odottelevat, viestinnän osittuneisuus ja hajautuneisuus, sekä yleinen läpinäkyvyyden puute. Seurauksena on, että arvioijat ovat ylityöllistettyjä, prosessi tuottaa ristiriitaisia ja yhteensovittamattomia tuloksia, ja tutkimuksen tekijät saattavat ajautua "lehtishoppailemaan" eri vaihtoehtojen välillä sen sijaan että panostaisivat artikkelin kehittämiseen.

Läpinäkyvämpi ja keskusteleva vertaisarviointi wikien kautta voisi kieltämättä ratkaista monta ongelmaa, mutta haasteet ne vasta tuttuja ovatkin. (Kuinka monta wikin kautta julkaisevaa professoria tunnet?)

Koska olen jo puolentoista viikon kuluttua matkalla Amsterdamiin esittämään ensimmäistä wikissä kirjoitettua artikkeliamme, voin lopuksi palauttaa lyhyesti mieleen prosessin edut:

- Uutuudenviehätys. Jopa minun oli pakko saada jotain aikaan, koska tekstin näpyttely wikiin oli paljon mielenkiintoisempaa kuin sen kirjoittaminen wordilla.
- Paikkariippumattomuus. En pidä työläppärin raahaamisesta mukanani, joten oli äärimmäisen mukavaa päästä lukemaan ja korjailemaan tekstiä selaimen kautta missä ja milloin vain.
- Rinnakkaisprosessointi. Ei enää tiedostojen pallottelua sähköpostissa. Tämä on mahdollista ainakin silloin, kun alustaan pystyy oikeasti luottamaan, eli myönteiset käyttökokemukset auttavat asiaa.
- Julkaiseminen. En tiedä mitä psykiatri tuumisi aiheesta, mutta jos tutkijalle antaa selaimeen nappulan jossa lukee "julkaise", on äärimmäisen palkitsevaa havaita puolen tunnin välein julkaiseensa jotain. Yleensä kun prosessi kestää 1-3 vuotta.

Käyttämämme alusta ei sallinut esim. taulukoiden liittämistä tekstiin. Vaikka esitystavan rajoittuneisuutta voi pitää haittana, se on myös vahvuus, koska se pakottaa kiinnittämään huomiota tekstin tasoon ja flow'hun.

Vanhoja tuttuja rutiineja ei silti sovi unohtaa kokonaan. Otin artikkelista varmuuskopion aina työpäivän päätteeksi.

4 kommenttia:

10:46 , Blogger Harri kirjoitti...

Akateemiset käytännöt ovat tosiaan pikkaisen arkaaisia (olikohan tuo oikea sana tai sana ollenkaan?) ja aika lailla keskustelua on käyty siitä miten julkaisuja pitäisi tehdä, arvostella ja pitäisikö tietoa jakaa vapaammin ylipäänsä ilman patentointirajoituksia yms.

Mikäs paperin vastaanotto tapahtumassa oli ja mitä kommentteja luontitapa herätti?

 
14:43 , Blogger Miia kirjoitti...

Luontitapa ei herättänyt kommentteja, mikä taisi johtua session osallistujien pienestä määrästä ja siitä, että heistäkin moni oli paikalla vain uteliaisuudesta :)

Useammastakin konferenssista olen saanut samantyyppisiä kommentteja: "Kyllä tätä on aikaisemminkin tutkittu, on kirjojakin siitä miten web 2 muuttaa tiedonhallintaa/organisaatiokulttuuria/joukkoviestintää."

Tähän taas on luonnollinen selitys: 10-15 minuutin esitys harvoin voi olla niin perusteellinen, että tuoreusnäkökulma aukeaisi tekstiä lukemattomalle kuulijalle.

Kysehän ei sosiaalisen verkon maailmassa ole siitä, etteikö olisi pilvin pimein asiantuntijoita kuvaamassa, mitä pitäisi tehdä ja mikä muuttuu.

Se vain, että nämä suositus- ja käytäntöoppaat harvoin perustuvat organisaatioissa toimivien ihmisten omien tekstien, puheen ja ajatusmaailman edes puolisystemaattiseen analyysiin, vaan ovat luonteeltaan normatiivisia.

En lukeudu tieteellisen analysoinnin taitajiin, mutta pointti tästä varmaan käy lukijoille ilmi :)

 
14:55 , Blogger Miia kirjoitti...

Niin, ja web2 -session artikkelit ovat saatavilla verkossa.

http://www.feweb.vu.nl/olkc2009/papers.html#5D

 
09:59 , Blogger Harri kirjoitti...

Lukaisin tuon paperin läpi - mielenkiintoinen aihe. Perinteiset mediatalot ovat ihmeissään kun maailma muuttuu ja pohja bisnekseltä katoaa. Siellä ollaan aika pitkälle survival-moodissa.

Voisikohan noita teidän kuvaamia eri strategioita (norsunluutorniin käpertyminen, suojautuminen, kiihdyttäminen ja yhdistäminen) peilata jotenkin myös muihin bisnesalueisiin ja ihmisten käyttäytymiseen yritysten sisällä?

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu