tiistaina, elokuuta 29

No access

Tähän päivään on mahtunut runsaasti uutta ja opittua suhteessa tutkimusaiheeseen, kohteena oleviin yhteisöihin sekä laajempaan kuvioon tiedon ja innovaatioiden murroksesta. Samaan aikaan tapahtumia ovat värittäneet erinäiset käytännön probleemat: blogiplättis meni jumiin, hengenravintonani toimiva nimeltä mainitsematon peliyhteisö kupsahti juuri otteluiden alkaessa, enkä enää osaa erottaa mielipidettä analyysista.

Kaksi ensin mainittua ovat mitä luonnollisimpia ilmiöitä elämän kiertokulussa, mutta jos yritämme arvioida jonkin tieteellisenä pidetyn julkaisun heikkouksia ja vahvuuksia, onko kyseessä tuulesta temmattu mielipide vai kriittinen analyysi? Miten on mahdollista esittää tieteen mittapuiden mukaista kritiikkiä ja saada se kirjoihin ja kansiin ilman, että se näyttäytyy pelkästään henkilökohtaisina antipatioina tai sympatioina?

Olen aina kuvitellut osaavani pitää ilmiöt ja mielipiteet erillään toisistaan, mutta ehkäpä yksi oman oppimisen avaimista on se, että huomaa oletustensa olevan pahasti metsässä.

maanantaina, elokuuta 21

Roolipeliä yliopistolla

Lukuvuosi on jälleen alkamassa ja toivon etenkin tuoreille fukseille runsaasti oppimaan oppimisen iloa.

Ehkä olen taantumuksellinen, mutta ensimmäisenä perusopiskelijavuotenani en olisi kirveelläkään uskaltanut haastaa professorikuntaa ja muuta osaston henkilöstöä keskusteluun. Hehän olivat mystisiä ja kaikkitietäviä jumalia, jotka pitivät majaansa jossain (en tiedä missä), kaukana riviopiskelijoiden ulottumattomissa. Vastaanottoaikojen olemassaolosta kuulin ensimmäisen kerran joskus neljä vuotta myöhemmin.

Toisaalla vaakakupissa ovat työelämästä tulevat ja kypsempään ikään ehtineet tulokkaat, joilla on utelias ote opiskeluun ja tiedostavan asiakkaan roolia henkivä suhtautuminen yliopiston edustajiin.

Tutkijakoulutettavien osalta nämä molemmat tyypitelmät ovat hieman vinksallaan.

Taidan edustaa monien mielestä kerettiläistä suuntausta, mutta mielestäni emme ole yliopistolla työssä vaan opiskelemassa ja oppimassa, joten saatu korvauskin on sen mukainen. Puolijumaliksi taas emme sovi, koska kyseinen oppimisprosessi on kovasti kesken.

Istukaamme siis kaikki samassa veneessä.

Painajaistakin pahempaa

Omena ei edellisestä kirjoituksesta kauas putoa. Kökittyäni kymmenen tuntia yliopistolla pää täynnä organisaatiomuotojen historiaa ja saatettuani hämärän virtual networks & communities -teeman ajan tasalle (?) olen entistäkin varmempi, että yritän ahnehtia liikaa tuntemattomia muuttujia. En yksinkertaisesti ole kyennyt kohdentamaan tutkimusta niin, että ulkopuolelle kuuluvat käsitteet ja rajoitteet eivät pimentäisi epätoivoisia yrityksiä ajatella selkeästi.

Jos osaisin päätellä, mitkä asiat virtuaalisen luottamuksen tutkimuksessa kuuluvat limitations -kohtaan ja mitkä jatkotutkimuksen piiriin, voisin nukkua yöni paljon rauhallisemmin.

Otsikon mukaan nimetyssä ja klassisessa Aku Ankka -tarinassa Akun hirvittävät painajaiset katoavat, kun hän kohtaa reaalitodellisuudessa jotain uniaankin pahempaa - terapeuttisista syistä hän päätyy virkkaamaan pitsiliinoja ja lopulta pakenee kauhuissaan kaupungin naisväkeä, joka innokkaasti haluaisi tutustua näihin käsityötaidon näytteisiin. Eläintarhan leijonahäkkiin tipahtaminen on siinä tilanteessa pienin paha.

Voin helposti tunnistaa sanaparin, joka päihittää pelottavimmatkin painajaisuneni. Ei, kyseessä ei ole "luin Seiskaa" tai "kävin Divassa".

"Rahat loppuivat" on köyhyydessä arkea, eikä "kotimme tuhoutui" tunnu sekään maailmanlopulta, jos ainoa merkittävä omaisuus muodostuu 900 levystä ja 500 sarjakuvajulkaisusta.

En romahda edes sillä hetkellä, kun kuulen sanovani "Minä kuolen".

Oikea vastaus on tietenkin "Honored opponent..."

maanantaina, elokuuta 14

Liikaa kerralla

Yksi erikoisimmista kouluaikoina saamistani "kohteliaisuuksista" oli se, että minusta ei voi koskaan tulla mitään, koska olen hyvä liian monessa asiassa. Hädin tuskin teini-ikään ehtinyttä moinen tietysti loukkasi, mutta jälkikäteen lausunto on herättänyt hilpeyttä viinilasin äärellä käydyissä keskusteluissa ja miksei myös laajemmin savolaisten kansanviisauksien markkinoilla.

Mutta entäpä jos lause osoittautuukin kaikista irvailuistani huolimatta todeksi?

Tutkimus elämäntehtävänä ei sovellu kaikesta vähän tietäville tuuliviireille, vaan edellyttää huomion kohdistamista tarpeeksi suppeaksi rajattuun ilmiöön. Jos ymmärtää tämän ja osaa tehdä oikeat valinnat, saattaa saada aikaiseksi esimerkiksi väitöskirjan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kapeakatseisuus olisi suotavaa muillakin elämänalueilla. Asia on tarkalleen päinvastoin. En ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi jotenkin vahingoittanut itseään omaamalla laajat kiinnostuksen kohteet ja harrastuneisuuden.

Sen sijaan joudun joskus pohtimaan, mihin oppimisen ja harrastamisen into oikein hiipuu vuosien saatossa. Olisiko kyseessä kenties alle kolmekymppisten varhaisdementia?

perjantaina, elokuuta 11

Syysnaisen paluu

Netissä ja lomassa on eräs yhteinen piirre. Kummatkin edustavat maailmaa, jossa ei tarvitse elää päivästä toiseen yhtä kaavaa ja seurata aina samanlaisena toistuvaa vuodenkiertoa kliseineen ja teemoineen. Näin ainakin siinä tapauksessa, että viettää lomansa hiljaisuudessa laiturin nokassa ja välttää lukemasta Pirkkaa tai naistenlehtiä, ja muistaa kautta vuoden kiertää kaukaa Helmen, Mainion ja Suomi24:n kaltaiset massasivustot.

24/7 -elämä ilman rutiineja ja täysin omalla ajanlaskulla varustettuna houkuttelee nykyään myös aikuisia. En ihmettele yhtään.

Tähän aikaan vuodessa median kliseemaailma on täynnä lasten välipalaohjeita, kouluun paluuta, syksyn toimistomuotia ja kuntosalien mainoksia. Pian alkaa syysmasennuksen taivastelu. Pastellit hävitetään ja muotisivujen anorektiset nuorisoseipäät pukeutuvat ruskeaan.

Päivän Hesari ei jää pekkaa pahemmaksi: vyötärö piiloon vippaskonsteilla - siis korsetilla. Kesän aikana hankitusta kaljamahasta on ilmeisesti hankkiuduttava pikaisesti eroon, jotta löytäisi uuden elämän ennen lokakuuta. Tuolloin on näet oltava valmiina postimyynnin joulukuvastoa ja pikkujoulukierrettä varten.

Marraskuun puolenvälin jälkeen ovat vuorossa ruokaliitteet, joissa kerrotaan, kuinka kinkku paistetaan oikeaoppisesti. Keskiverrolla suomalaisella 60-vuotiaalla naisella on reseptikansiossaan toistasataa oikeaa tapaa jouluruoan valmistamiseen, vaikka hän ei koskaan tarvitse niistä yhtäkään.

Koska olen melko immuuni tälle kaikelle, minun on todella vaikeaa muistaa, mikä kuukausi on menossa. Heinäkuun alussa olin vähällä kysyä äidiltäni, onko hänelle tulossa juhannuksena vieraita. Nyt tiedän, että on elokuu, koska lomani on päättynyt, mutta juuri muuta en tiedäkään. Entä sitten? Elämäntapani ansiosta vältän täydellisesti sekä kuntosalit, dieettikierteet, toimisto-lookin, kalliit muotiostokset, kauden trendiruoat, Ikean, sisustusvimman että uusimmat iskuvinkit!

Kyllä elämä on sentään ihanaa!