sunnuntaina, joulukuuta 28

Lektioluento 19.12.2008

Arvoisa vastaväittäjä, arvoisa kustos, hyvät kuulijat.

Tässä tilaisuudessa tarkastettavan työni otsikko on ”Knowledge sharing in virtual communities”, suomeksi ”Tiedon jakaminen virtuaaliyhteisöissä”.

Väitöskirjani on niin kutsuttu artikkeliväitöskirja. Työ koostuu seitsemästä tieteellisestä julkaisusta ja johdanto-osasta. Johdannossa esitellään työn tavoitteet, menetelmät ja tärkeimmät tulokset, sekä se laajempi teoreettinen keskustelu, mihin väitöstutkimuksellani haluan osallistua.

Kolme ensimmäistä julkaisua ovat kirjallisuuskatsaustyyppisiä ja loput neljä julkaisua perustuvat empiirisiin aineistoihin.

-------

Minulla oli kolme erityisen hyvää syytä kirjoittaa tämä väitöskirja.

Ensimmäinen on aiemman virtuaaliyhteisötutkimuksen puutteet: tutkimusta on tehty useilla eri tieteenaloilla, se on käsitteellisesti hajanaista ja kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa. Olen tuonut tutkimuksessani yhteen eri lähestymistapoja virtuaaliyhteisöihin kokoamalla kirjallisuutta useilta ilmiön kannalta relevanteilta aloilta: organisaatiotutkimuksesta, tietojohtamisesta, markkinoinnin tutkimuksesta ja tietokonevälitteisen viestinnän tutkimuksesta.

Toinen syy väitöskirjan kirjoittamiseen oli tiedon jakamisen näkökulman puuttuminen aiemmasta tutkimuksesta lähes kokonaan. Tutkimusta yksilöiden motivaatiosta toimia virtuaaliyhteisöissä on tehty suhteellisen paljon, samoin jäsenten sitoutumisesta yhteisöön. Kuitenkin tutkimukseen on jäänyt useita aukkoja liittyen käsityksiin tiedosta ja sen jakamisesta: mitä sillä tarkoitetaan ja ennen kaikkea, mikä siitä tekee mahdollista?

Väitöskirjani avaa näitä kysymyksiä tarkastelemalla sitä, miten aiempi virtuaaliyhteisötutkimus on lähestynyt tiedon jakamista ja esimerkiksi hiljaisen tiedon roolia. Tuloksia suhteutetaan laajempaan teoreettiseen keskusteluun sekä kolmessa ensimmäisessä julkaisussa että tutkimuksen johdanto-osassa. Olen pitänyt erityisen tärkeänä virtuaaliyhteisöjen aiempaa näkyvämpää linkittämistä siihen tutkimukseen, mikä yhteisölliseen tiedon jakamiseen ennestään kytkeytyy, ja sen täydentämistä uusilla havainnoilla.

Kolmas syy väitöskirjan kirjoittamiseen oli henkilökohtainen kiinnostus, sillä Internet-välitteisten sosiaalisten yhteisöjen ymmärtäminen on ollut tavoitteeni sekä työssä tutkijana että muussa elämässä. Näin jo kauan ennen nykyistä web 2.0 –hypeä, jonka seurauksena monet pienemmät mutta aktiiviset virtuaaliyhteisöt ovat julkisessa keskustelussa hautautuneet Facebookin kaltaisten online-verkostopalvelujen alle. Virtuaaliyhteisöjen historia on tätä kehitystrendiä selkeästi pidempi ja sosiaalinen web on tuonut siihen uutta lisäväriä.

Määrittelen virtuaaliyhteisöt sosiaalisiksi ryhmittymiksi, online-verkostoiksi, jotka rakentuvat yhteisen kiinnostuksen ympärille ja joissa ihmiset ovat toistuvasti vuorovaikutuksessa keskenään hyödyntäen viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia.

----------

Väitöskirjani aihe on hyvin ajankohtainen: yhä suurempi osa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta on Internet-välitteistä ja virtuaaliyhteisöt ovat laajentaneet perinteistä käsitystämme yhteisöstä. Tutkimusta sosiaalisen webin organisaatiokäytöstä erityisesti tiedon jakamisen näkökulmasta on toistaiseksi vähän.

Kun vielä vuosikymmenen takaisissa tutkimuksissa Internetin sosiaalisia tiloja pidettiin reaalielämää korvaavina keinotodellisuuksina, tutkimus on asteittain siirtynyt tarkastelemaan virtuaaliyhteisöjä muuta vuorovaikutusta ja olemassa olevia käytäntöjä täydentävänä yhteisöllisyyden muotona.

Joskus virtuaaliyhteisöt tarjoavat konkreettista todellisuuttakin kirkkaamman ikkunan ihmisten elämään sellaisena kuin elämä arjessa on: ne ovat tiloja, joissa ihmiset uskaltavat pukea ajatuksensa ja kokemuksensa sanoiksi ja olla sitä, mitä todella ovat. Kuten eräs tutkimukseen osallistunut äitien vertaistukiyhteisön jäsen kirjoitti: ”Nämä keskustelufoorumit ovat ainoa paikka, jossa voin sanoa, mitä oikeasti ajattelen.”

Tietokonevälitteisen viestinnän pitkä tutkimustraditio osoittaa, että kasvokkaiseen kanssakäymiseen verrattuna tasavertaisempi viestintätilanne antaa mahdollisuuden tuoda esiin uusia näkökulmia ja ideoita. Anonyymissa keskustelussa voidaan käsitellä sellaisia kysymyksiä, joita ihmiset eivät muuten tulisi nostaneeksi esille. Anonyymi osallistuminen on kuitenkin vasta puoli nettiä: tarpeet määrittävät myös valitut verkkoidentiteetit. Esimerkiksi käytäntöyhteisöissä, joissa on mahdollisuus profiloitua asiantuntijana ja jakaa tietoa muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa, ihmisille on luontevinta esiintyä omana itsenään.

Virtuaaliyhteisöille, niiden ymmärtämiselle ja systemaattiselle tutkimukselle on valtava sosiaalinen tilaus sekä liiketaloustieteessä että laajemmin yhteiskunnassa. Meillä ei ole varaa ylenkatsoa enempää ilmiötä, joka muovaa inhimillisen vuorovaikutuksen tapoja, mahdollistaa uudentyyppisiä sosiaalisia ja teknologisia innovaatioita ja kyseenalaistaa perinteiset hierarkiat. Väitän kuitenkin, että ilmiötä ymmärtääkseen on kohdistettava huomio ihmisiin ja heidän toimintaansa, ei teknologiaan.

-----------

Tänään tarkastettava väitöstutkimukseni asemoituu tietojohtamisen tutkimuskenttään. Tietojohtaminen määritellään tässä tutkimuksessa arvon luomiseksi tiedon avulla, mikä edellyttää tiedon luomista ja jakamista sisäisen ja ulkoisen yhteistyön keinoin.

Tietoperustaisen näkemyksen mukaisesti yritys voidaan ymmärtää joukoksi sosiaalisia yhteisöjä, jotka ovat samalla se konteksti, jossa tietoa luodaan ja jaetaan. Perinteisesti näiden yhteisöjen on nähty muodostuvan esimerkiksi yksiköistä tai tiimeistä. Internetin tuella on kuitenkin rakentunut sosiaalisia yhteisöjä, joissa yhteinen nimittäjä ei välttämättä ole maantieteellinen sijainti, organisaatio tai tiimi, vaan jaettu kiinnostuksen kohde. Korostankin, että virtuaaliyhteisöjen dynamiikan ymmärtäminen ja niiden hyödyntäminen on yritysten näkökulmasta tärkeä ja ajankohtainen kysymys. Ne avaavat mahdollisuuksia keskustella suoraan muiden asiantuntijoiden, käyttäjien ja asiakkaiden kanssa ja tukevat ajasta ja paikasta riippumatonta tiedon jakamista.

Viittaan väitöstutkimuksessani sosiotekniseen lähestymistapaan, jonka perusväite on, että viestintäteknologian hyödyntäminen on sidoksissa ympäröivään sosiaaliseen kontekstiin. Vastaavasti virtuaaliyhteisötkään eivät synny ja toimi tyhjiössä. Ne ovat itseorganisoituvia sosioteknisiä systeemejä, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Sosiotekninen lähestymistapa haastaa välinekeskeisen ajattelun, jossa yhteisöjä tarkastellaan saitteina tai alustoina, jotka käyttöönoton jälkeen pitäisi voida täyttää ihmisillä.

Riippumatta siitä, millaisesta yhteisöstä puhutaan, ei yhteisöä, tiedon jakamista ja sosiaalista pääomaa voida irrottaa toisistaan: nämä kolme kuuluvat kiinteästi yhteen. Etienne Wengerin mukaan tiedon jakaminen on yhteisöön kuulumisen luonnollinen sivutuote. Sosiaalinen pääoma puolestaan kuvaa sitä rakenteellista, relationaalista ja kognitiivista pääomaa jonka avulla yhteisö voi mobilisoitua. Sosiaalisen pääoman tutkimus havainnollistaa, kuinka rakenteelliset kytkökset tarjoavat mahdollisuuden, relationaaliset sidokset motivaation ja kognitiiviset kyvyt yhteisen kielen ja ymmärryksen jakaa tietoa yhteisössä. Sosiaalinen pääoma, yhteisöt ja tiedon jakaminen yhdessä aiemman virtuaaliyhteisötutkimuksen kanssa muodostavat tutkimukseni teoreettisen osion kivijalan.

Työni teoriaosuudessa pyrin myös pohjustamaan muita kuin relationaalisia motivaatiotekijöitä: millaisia henkilökohtaisia syitä ihmisillä on osallistua yhteisön toimintaan eli mitkä tekijät ohjaavat ja määrittävät sosiaalista vaihdantaa? Aiemman tutkimuksen perusteella sekä sisäiset että ulkoiset motivaatiotekijät ovat merkittävässä roolissa, kun halutaan ymmärtää tiedon jakamista virtuaaliyhteisöissä. Sisäinen motivaatio liittyy esimerkiksi auttamisen mielekkyyteen ja oppimiseen, ulkoinen motivaatio välineellisiin etuihin kuten rahallisiin palkkioihin, statukseen ja maineeseen yhteisössä.

Väitöstutkimuksessani Internetiä lähestytään joukkona sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollistavia teknologioita. Tutkimus on rajattu kolmeen nk. keskustelevaan teknologiaan, wikeihin, blogeihin ja keskustelufoorumeihin, jotka voivat tukea avointa ja läpinäkyvää ideointia, mielipiteiden ja kokemusten vaihtamista, kollaboratiivista sisällön tuottamista ja dokumentointia koko yhteisön tasolla.


-------------

Väitöstutkimukseni noudattaa kuvailevaa tutkimusstrategiaa. Tällainen strategia soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa pyritään rakentamaan teoreettista ja käsitteellistä perustaa aiemmin vähän tutkitulle ilmiölle.

Tutkimukseni empiirinen osuus muodostuu yksittäisistä case-tapauksista, yritysten ylläpitämistä virtuaaliyhteisöistä, joita on kolme. Tulokset on raportoitu neljässä itsenäisessä julkaisussa.

Aineisto on kerätty kahdesta yrityksestä, joista toinen toimii ICT-alalla ja toinen media-alalla. Empiiristä osuutta varten etsittiin informaatiorikkaita ja havainnollistavia caseja: aiheen tutkimus ja käytäntö ovat osoittaneet, että ICT- ja mediatoimiala ovat yritysten ylläpitämille virtuaaliyhteisöille luonnollisia kasvuympäristöjä.

Case-tapausten valinnassa on korostettu erityyppisten keskustelevien teknologioiden ja sekä sisäisten että ulkoisten virtuaaliyhteisöjen mukaan ottamista.

Tutkimuksen aineistot on analysoitu soveltaen laadullista sisällönanalyysia.


-----------

Koko väitöskirjani läpi kantava punainen lanka on ajatus siitä, että virtuaaliyhteisöt muodostuvat ja elävät aktiivisesta keskustelusta. Vastaavasti tiedon jakamista virtuaaliyhteisöissä tukevat erityisesti keskustelevat teknologiat.

Korostan, että viestintäteknologia ei luo virtuaaliyhteisöä, vaan keskusteluissa mukana olevat ihmiset. Samalla tuon esille, ettei ihmisten halukkuus jakaa osaamistaan ja tietoaan muille vielä merkitse sitä, että kyseessä olisi virtuaaliyhteisö. Tiedon jakaminen on aina kaksisuuntaista: tarvitaan myös kyky ja valmiudet vastaanottaa ja tulkita erilaisia viestejä. Tämä edellyttää tietoisuutta siitä kontekstista, jossa tietoa jaetaan, ja niistä ihmisistä, jotka sitä jakavat. Sosiaalisen pääoman rooli on siis jälleen keskeinen.

Virtuaaliyhteisöistä voidaan tunnistaa erilaisia tiedon jakamisen muotoja. Yksinkertaisimmillaan kyse on niin sanotun faktatiedon jakamisesta, esimerkiksi tieto uusista tuotteista tai tuotepäivityksistä. Toisaalta yksittäiset jäsenet voivat yhteisöissä reflektoida omia kokemuksiaan ja oppimistaan, jakaa ideoita ja vastaanottaa palautetta muilta.

Kolmantena voidaan vielä erottaa kollektiivinen tieto: jäsenet esimerkiksi kasvattavat toisiaan yhteisön tapoihin ja rakentavat sille omaa kulttuuria jaettujen tarinoiden ja episodien kautta. Tieto ilmenee yhteisön jäsenten toiminnassa.

Väitän tutkimuksessani, että tiedon jakamisen edellytyksiä virtuaaliyhteisöissä on aiemmassa tutkimuksessa tarkasteltu painottaen yksilöihin liittyviä tekijöitä.

Kuitenkin vasta kollektiivinen tieto tekee tiedon jakamisesta mahdollista yhteisön tasolla. Kollektiivinen tieto luo puitteet jäsenten keskinäiselle vuorovaikutukselle ja muodostaa yhteisön toimintaa ohjaavan ”näkymättömän rakenteen”. Se muodostuu jaetusta kontekstista, sosiaalisen pääoman eri ulottuvuuksista ja kullekin yhteisölle spesifistä kulttuurista. Lisäksi virtuaaliyhteisöt itseorganisoituvina systeemeinä ovat vuorovaikutuksessa laajemman sosiaalisen ympäristön ja sen kulttuurin ja normien kanssa.

Tutkimuksen keskeinen löydös onkin sosiaalisten tekijöiden ja organisaatiokulttuurin vaikutus tarkasteltaessa sitä, kuinka sosiaalisen webin teknologiat voivat tukea tiedon jakamista. Kontekstin vaikutus näiden teknologioiden hyödyntämiseen on erityisen ilmeinen, koska wikit ja blogit ovat organisaatiolle ”tabula rasa”: ympäröivä yhteisö muokkaa ja hyödyntää niitä itselleen parhaiten sopivalla tavalla.

Tutkimuksen akateemisena tuloksena on sosiotekninen viitekehys, jossa tiedon jakamisen edellytyksiä kuvataan liittyen yksilöihin, teknologiaan ja sosiaalisiin tekijöihin.

Tutkimuksen manageriaalisena johtopäätöksenä voidaan todeta, että virtuaaliyhteisöjen ylläpitämiseksi ja tiedon jakamisen edistämiseksi on tärkeää ruokkia jäsenten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukea yhteisten normien ja käytäntöjen muodostumista. Virtuaaliyhteisöjä ei luoda johdon mahtikäskyllä. Niitä syntyy sinne, missä ihmisillä on tarve löytää muita samoista asioista kiinnostuneita, ja missä heidän on mahdollista keskustella avoimesti keskenään. Jaettu tieto syntyy vuorovaikutuksessa ja sen rakentuminen vaatii paitsi aikaa, myös aktiivista osallistumista yhteisön toimintaan.

1 kommenttia:

11:14 , Blogger kativaan kirjoitti...

Kiitos luennon jakamisesta ja onnea väitöskirjalle! Siihen on tuon luennon lukemisen jälkeen suorastaan pakko tutustua.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu