Verkkoyhteisöt

Web -2.0

Ilmoittauduin eilen TIEKEn ja Taloussanomien Web 2.0 -seminaariin.

Tilaisuudessa jatkettaneen samasta aiheesta, josta HS:n taloustoimittaja Olavi Koistinen kirjoittaa päivän lehdessä ("Sosiaalisilta internet-palveluilta puuttuu rahan ansaintamalli", sivu B9).

En lukeudu virtuaalitalouden profeettoihin ja aihe on siis tutkimukseni vierestä, mutta hämmästyttävää on, kuinka paljon virtuaaliyhteisöt ja sosiaalinen media saavat osakseen tätä ansaintamallikeskustelua. Eihän muotimaailmakaan tee etusivun juttuja keisarin uusista vaatekerroista.

Sijoitusmielessä kyseessä onkin lähinnä vanhan kuplan uudelleenpaisuttaminen. On valitettavaa, että se hautaa allensa monia oheisilmiöitä, jotka ansaitsisivat suurempaa huomiota julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa.

Taloudellisessa mielessä vähäisimpiä eivät ole avoimen innovaatioprosessin ja virtuaaliyhteisöjen väliset kytkökset, puhumattakaan yhteisöjen sosiaalisen dynamiikan ymmärtämisestä - virtuaalimaailmassa luottamus, maine, sitoutuminen, identiteetit ja sosiaalinen vaihdanta eivät ole loppuunkaluttuja teemoja, vaikka herra tai rouva KTT eli Kaikkien Tieteenalojen Tohtori saattaa tietämättömyydessään näin päätelläkin.

Hesaria lainatakseni: "Bisnesmalli voi puuttua siksikin, ettei palveluita ole alun perin suunniteltu rahantekoon."

Varmasti totta. En ymmärrä, kuka tai mikä meni herättämään dot.com -haamun henkiin. Meilläpäin yritysmaailmasta kantautuva viesti on paljon vähemmän sieninen. B2C on vain pieni osa kokonaisuutta eikä virtuaalisuutta voida ajatella pelkkänä loppukäyttäjien loputtomana rahastamisena ympäristössä, jossa kaiken pitäisi lähtökohdiltaan olla ilmaista.

Pisimmällä ollaan siellä, missä osataan tehdä virtuaalista yhteistyötä omassa organisaatiossa, sisäisissä ja ulkoisissa projektitiimeissä, kumppaneiden ja asiakkaiden kanssa. Siinä kun oikeasti luodaan arvoa ja realisoidaan samalla tähtitieteellisiä kustannussäästöjä.

Tähän verrattuna useimmat mediaseksikkäät start-upit jäävät pakkasen puolelle.

Eivät tietenkään kaikki - se onnistujien kunniaksi sanottakoon. En silti kykene pitämään amerikkalaista "vain suurimmat ja kauneimmat lasketaan" -ajattelua realistisena, saati toivottavana.

Tähän sopii myös Einsteinin siteeraaminen: "Not everything that can be counted counts, and not everything that counts can be counted." Web 2.0:n myötä luodulle taloudelliselle arvolle on käynyt juuri näin.

lähettänyt Miia @ 10:46