Virtuaaliseen tiedon jakamiseen omistautuneiden artikkelien taulukointi antaisi aineksia yhteen jos toiseenkin blogipostaukseen, samoin iltalukemisenani ollut Tere Vadénin pikaopus "Koodi vapaaksi" a la Richard Stallman (suosittelen, ja ihmettelen miksi luen sen vasta nyt). Valitettavasti päänsisäinen ylivuototila estää järkevien ja ehyiden kirjoitusten syntymisen, joten palaan asiaan myöhemmin.
Olen sisäistänyt muun muassa syyn siihen, miksi luovasta työstä maksetaan huonoa palkkaa: ulkoiset palkkiot ja kannustimet saavat ihmiset tekemään työnsä pintapuolisesti ja lopettamaan ajattelun kesken (Jeppesenin ja Fredriksenin havaintoja vapaasti muotoillen, ammattilainen tekee työnsä ajattelematta mitään, innokas harrastaja miettii, miten asiat voisi tehdä paremmin). Palkkanäkökulmasta tämän voi ilmaista myös niin, että riittävän alhaiset tulot joko houkuttavat esiin ehtymättömän sisäisen motivaation tai ajavat ihmiset kävelemään pitkin sillankaidetta.
Toisen teorian mukaan palkkioajattelu toimii vain niissä olosuhteissa, joissa ihmiset identifioituvat vahvasti omaan ryhmäänsä tai organisaatioonsa.
Ehdottoman mielenkiintoinen on väittämä, jonka mukaan teknologian ominaisuudet ovat vähiten merkitseviä tiedon jakamisen kannalta. Kärjessä viilettävät jälleen kerran ne päänsisäiset tuntemukset (knowledge self-efficacy, enjoyment of helping others) ja sitä peesaavat sujuvasti yhteisön kulttuuriin ja sitoutumiseen liittyvät tekijät.
Nämä ovat pitkälti tuttua tarinaa, mutta aiempaa vankemmissa kuorissa.
Sitten lainattujen osioon. Olen oppinut, että tutkimustiedon versiointi on järkevää ja hyödyllistä. Toisaalta sillä voi myös nolata itsensä julkisesti. Näin ovat tehneet hollantilaiset herrat, jotka ovat samana vuonna julkaisseet nk. saman paperin kahdessa eri journalissa. Introt alkavat sanasta sanaan identtisesti, vastaavalla linjalla etenevät myös yhteenvedot ja tulevaisuuden tutkimussuositukset. Malliin on sentään ilmestynyt yksi laatikko lisää ja muutamien sanojen paikkaa on vaihdettu keskenään. Versioinnin käsite laajeni tajunnassani kertaheitolla.
Sen jälkeen päädyin lukemaan amerikkalaisten gurujen paperia Int. Journal of Knowledge Managementista. Teksti oli ohittanut sujuvasti kaikki kielentarkistukset. Putosin kärryiltä jo abstraktissa, mutta säästyipähän aikaa.
Kaiken tämän jälkeen ajatukseni liikkuivat sinisen hämärillä rajamailla, joten päätin sen sijaan ajantasaistaa neljä kuukautta rästissä olleen meno- ja tuloseurantani.
Ehkä se kannatti, mutta tökittyäni laskinta viisitoista minuuttia olin jälleen hermoromahduksen partaalla. Opettihan jo Buddha, että elämä on kärsimystä, ja kärsimys on seurausta kirjanpidosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti