Toimittaja Jakke Holvaksen artikkeli Innovaatioiden aika (HS 1.10. D6) laittoi väkisinkin hymyilemään. Juttu nimeää innovaatiouskon uusimmaksi tiedetrendiksi ja kuvailee, kuinka etäällä siihen liitetty puhe on ruohonjuuritason ymmärryksestä ja arkiajattelusta.
Artikkeli paljastaa kouriintuntuvasti innovaatiokeskustelun suurimman ongelman: se on kuin sipuli, josta kerros toisensa jälkeen kuorimalla ei jäljelle jää yhtään mitään. Kun toimittaja pyytää esimerkkiä sosiaalisesta innovaatiosta, Tekesin ennakointipäällikkö mainitsee viisivuotisen teknologiaohjelman, jonka tavoitteena on "parantaa terveydenhuollon laatua ja tuottavuutta sekä edistää alan yritystoimintaa ja vientiä".
Lukijalle tämä tuo mieleen paitsi sipulin, myös vanhan opetuksen keisarin uusista vaatteista.
Retoriikan ammattilaisille innovaatiomyytti antaa siis monia herkullisia aineksia. Mutta muitakin tutkijoita se toki kiinnostaa. Liiketaloustieteen omassa bullshit-bingossa käsitteellä on vakipaikka, jota se tuskin menettää ainakaan ennen seuraavaa suurta taloudellista vallankumousta. Sitä odotellessa innovaatioseminaareja kiertävät tutkimus- ja teknologiajohtajat voivat sujuvasti levittää innovatiivisuuden sanomaa uskollisille kuulijoilleen.
Mutta missä on näiden ihmisten oma uudistumiskyky, kun samoja tyhjiä hokemia kierrätetään kalvoseteissä vuosikausia ilman kosketusta todellisuuteen?
Toimittaja ei siis löytänyt kaipaamaansa esimerkkiä sosiaalisesta innovaatiosta. Tietenkin tämä on vain yksi innovaatioiden alalaji, mutta kiinnostava sellainen. Itse olisin nostanut esiin ne yhteisöt ja verkostot, joiden rakentumisessa Internetillä on ollut merkittävä rooli. Vaikka ilmiö saattaa tilinpito- ja eurolasien läpi tarkkailevan mielestä olla (mahdollisessa epäkaupallisuudessaan) tuottamatonta puuhastelua, sen vaikutukset ovat kauaskantoisia ja usein yllättäviäkin. Teknologiaohjelmaa paremman ja konkreettisemman esimerkin Jakke Holvas olisi saanut eilisestä Kuukausiliitteestä ja sen "Aukotonta tietoa" -artikkelista, joka kertoi Wikipedian eli netin avoimen tietosanakirjan suomalaisista kirjoittajista ja ylläpitäjistä.
Se, että ihmiset pystyvät tuottamaan yhteistä hyvää yli aika- ja paikkarajojen ja tapaamatta koskaan kasvokkain, on sosiaalinen innovaatio parhaasta päästä.
1 kommentti:
Luin samoin molemmat artikkelit, mutta enpä osannut yhtä fiksusti ajatella niiden yhtäläisyyttä.
Innovaatiojutussa oli muuten myös hyvä valokuvasarja seminaaritunnelmista, jossa tämä kalvosettien esittäminen visualisoitui!
Lähetä kommentti