Verkkoyhteisöt

Unfortunately there is no response

Edelliseen liittyen: kenties tietyn kanavan ärsyttävyys kytkeytyy myös siihen liitettyihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin odotuksiin soveliaasta vastaamisajasta.

Audioviestinnässä kymmenen sekunnin täydellinen hiljaisuus voi herättää epäilyksiä ja rapakontakaisessa Suuressa ja mahtavassa siitä luultavasti seuraisi kengänkuva takapuoleen. Sähköpostiviestinnässä ainakin me suomalaiset odotamme, että ihmiset reagoivat nopeasti - kyseessä lienee jonkinlainen luterilainen tehokkuusvinoutuma. Aika ja reaalitodellisuus ovat samalla ajaneet sähköpostin alkuperäisten käyttötapojen edelle.

Keskustelufoorumeilla ilmiö on vahvasti sidoksissa yhteisökulttuuriin. Omissa yhteisöissäni vastauksia ei tarvitse kauan odottaa, mutta niitä ei tarvitse myöskään pakottaa. Samalla tavoin vapaaehtoisuus näyttäytyy "blogi-scenessä". Kenenkään ei tarvitse kommentoida, ei edes vaivautua lukemaan. Toiminta lähtee omista tarpeista.

Chattien ja pikaviestinten krooninen paradoksi taas on se, että ainoastaan teineillä ja työelämästä tipahtaneilla on mahdollisuus käyttää niitä pohtimatta, mitä synkronisessa keskustelussa mukana pysyminen oikeastaan vaatii ja mistä kaikesta muusta on tällöin tingittävä. Nopean reagoinnin vaatimus on monelle osoittaunut ylitsepääsemättömäksi.

Tätä ei pidä käsittää väärin. Mikään ei ole verkottuneessa toiminnassa arvokkaampaa kuin sosiaalinen ja sosioemotionaalinen kommunikointi, mutta samalla ei voi välttyä ajattelemasta sitä, että meidän kulttuurissamme kovin suuri osa työtä tekevästä väestöstä saa siitä huonon omatunnon. Takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että aivoton numeroiden tuuppaaminen Exceliin olisi sentään "oikeaa työtä". Siispä chatit sikseen ja sorvin ääreen, jotta ei tarvitse miettiä, mihin työtunnit kohdistetaan.

lähettänyt Miia @ 23:11