Verkkoyhteisöt

Pim, olet sanktioitu

Luettuani Michael Gallivanin ja Jan Ljungbergin artikkelit oivalsin, että monissa intressiyhteisöissä pelataan täysin samoilla säännöillä kuin niiden esi-isissä ja -äideissä, tietotekniikan ammattilaisten ja harrastajien koodinvääntöryhmissä. Yleisesti näistä voidaan puhua kehittäjäyhteisöinä, joita ohjaa open source -ideologia.

Gallivanin mukaan OS -yhteisöjä käsittelevä tutkimus ei juuri käsittele luottamusta. Tähän nähdään olevan kaksi mahdollista selitystä: joko luottamus on toissijainen asia, tai sitä ei ole osattu tuoda eksplisiittisesti esille.

Kirjoittaja tiivistääkin, että vahva kontrolli näyttäisi toimivan näissä yhteisöissä luottamuksen korvikkeena. Kehittäjäyhteisöt ovat lopultakin varsin löyhiä yhteenliittymiä, joita jaetut normit ja oma kulttuuri pitävät koossa. Asema yhteisössä on yhtä kuin maine. Sen saavuttaminen vaatii työtä, mutta menettämiseen ei montakaan töppäystä tarvita. Kontrollin olennainen osa on sanktion uhka. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa, että maine menee ja toiset käyttäjät hylkäävät. Peliyhteisöissä tämä mekanismi on pakostakin viety äärimmilleen. Pienestä sääntörikkomuksesta saa nokilleen, mutta isommasta päätyy seitsemän viikon karenssiin.

Näkisin, että luottamukselle on silti kysyntää, kahdessakin mielessä. Gallivan tuntuu unohtavan sen, että maine tulee "täytäntöön" vain luottamuksen kautta. Itsessään se ei merkitse vielä mitään.

Toiseksi, kehittäjäyhteisöillä ja peliyhteisöillä on merkittävä yhtäläisyys: usein ne syntyvät yhden intomielisen ihmisen aloitteesta tai pienen ydinjoukon ympärille. Tämä "hyväntahtoinen diktaattori" tai diktaattorien ryhmä vie systeemiä eteenpäin, luonnollisesti käyttäjien panoksen huomioiden. Ilman luottamusta heihin ei olisi yhteisöäkään.

lähettänyt Miia @ 17:50