torstaina, lokakuuta 13

Koira vai kysymysmerkki

Yliopiston toimintojen "portfoliossa" ovat edustettuina kolme suurta aluetta: tutkimus, opetus ja hallinto. Liiketaloustieteessä on 1970-luvulta lähtien tunnettu jo perinteikäs BCG:n kasvu-markkinaosuusmatriisi, joka arvioi yksittäisellä alalla mukanaolon houkuttelevuutta suhteessa sen kasvuvauhtiin ja markkinaosuuteen kyseisessä segmentissä.

Koska yliopiston yksittäiset tutkijat eivät nykyään ole ihmisiä vaan resursseja, joiden tehtävänä on tuottaa yliopistolle lisärahoitusta, matriisia voidaan soveltaa myös heihin yksilöinä ja ammattiryhmänsä edustajina.

Tähtien julkaisuluettelo kasvaa pituutta nopeammin kuin pääruokalan jono klo 11.45, minkä lisäksi heillä on ennestään huomattava referenssilista. Yliopisto investoi heihin auliisti ja lähettää koko joukon dynaamisia tähtiä konferenssiin Havaijille, koska he pystyvät tehokkaasti tuottamaan uusia julkaisuja pelkästään kopioimalla puolet entisestä ja lisäämällä loppuun muutaman uuden lauseen. Pakolliset velvoitteet hoituvat kierrättämällä pari vuotta vanhoja papereita edestakaisin, mutta tekstejä ei mielellään näytetä muille, koska joku saattaisi päästä kärryille niiden sisällöstä ja plagioida kuolemattomat ajatukset.

Lypsylehmät ovat usein kokeneita, jopa hieman harmaantuvia yliopistojyriä, jotka tekevät takuuvarmaa tulosta, mutta eivät enää juuri kasva. He ovat saavuttaneet jonkinlaisen instituution aseman vähintäänkin omassa yksikössään ja heitä silitellään mielellään, jotta motivaatio säilyisi. Lypsylehmiä ei juuri kukaan uskalla kritisoida, koska he tietävät asiasta kuitenkin enemmän. Portfoliomatriisin haittapuolena on, että se ei ota huomioon synergiaetuja: kun tähdet ja lypsylehmät ovat kerran löytäneet toisensa, lopputuloksena on 121 journal-artikkelia, 257 konferenssipaperia, 80 seminaaria ja workshopia sekä 1369 selkääntaputtajaa.

Kysymysmerkit ovat kummajaisia, jotka eivät ensin näytä saavan mitään aikaan, mutta voivat pienen kriisin ja järjestäytymisen kautta päästä nopeasti yllättävän hyviin tuloksiin. Yleensä kukaan ei tunnusta tietävänsä, mitä kysymysmerkit ovat tekemässä, tai sitten aihe ei vain satu kiinnostamaan ketään. Osa tämän ryhmän tutkijoista kuuluu sarjaan Ellun kanat, jotka hoitavat vain asialliset hommat, vaikkapa sitten sieltä mistä aita on matalin. Riskiä pelkäämättömät yliopistot tunnistavat potentiaaliset kysymysmerkit ja investoivat heihin rohkeasti. Kasvua voi nopeuttaa kumppanuus yhden tai useamman tähden kanssa. Viimeistään johdantosanoja kirjoitettaessa jostain yleensä ilmaantuu lypsylehmä, joka haluaa nimensä paperiin.

Koirat toimivat varoittavana esimerkkinä siitä mitä tapahtuu, jos tutkimus ei ole lypsylehmien ja tähtien mielestä kelvollisessa uomassa. Koirien tehtävänä on haukkua itse itseään ja tulla lisäksi muiden haukkumaksi. Koska koirien tehtävänä on epäonnistua tutkijoina ja julkaisijoina, heihin ei tarvitse panostaa varoja. Yleensä heistä tuleekin myöhemmässä elämässä freelancereita, siivoojia tai yrityksen pääjohtajia.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu