Verkkoyhteisöt

Vaikeneminen kultaa

Viimeviikkoisen Tietofoorumin jälkimainingeissa havaitsin taas, kuinka tärkeätä on osata olla hiljaa. Omaa ääntään ei pitäisi rakastaa niin paljon, että suunvuoron saadessaan syytää ikuisuuden mittaisen täyslaidallisen kuulijoille, jotka eivät muista viiden minuutin päästä muista siitä sanaakaan. Missä tahansa keskustelussa paras oppimisen tapa on kuunteleminen.

Koska verkko ei Uslanerin sanojen mukaan ole mikään muusta maailmasta irrallinen todellisuus, kuuntelemisen taito pätee myös virtuaalisella foorumilla. Ärähtämisen, viisastelun, solvaamisen ja besserwisserismin kynnys on tunnetusti erittäin alhainen, mutta maltillinen käyttäjä hillitsee itsensä ja odottaa, mitä tuleman pitää. Moderaattorit ovat olemassa siksi, että käyttäjien ei tarvitsisi moderoida; asiantuntijayhteisöissä jossain on lähes poikkeuksetta asiantuntija, joka kuitenkin tietää enemmän kuin minä. Miksipä siis en malttaisi mieltäni ja odottaisi hetken aikaa? Kuinka usein lopputuloksena onkaan erinomainen ja loppuun asti hiottu näkökulma, jonka perusteella myös vähemmän tietävät pääsevät helposti keskusteluun sisälle.

Vaikenemisen taito ei kuitenkaan synny itsestään, vaan sitä täytyy harjoitella. Julistankin nyt kymmenen rivin mittaisen hiljaisuuden alkaneeksi:









Näyttää helpolta, vai mitä. Eiköhän kokeilla tätä myös käytännössä.

lähettänyt Miia @ 10:12