Verkkoyhteisöt

Sananvapautta viikonvaihteeksi

Netin sananvapaus ja käyttäjien hengentuotteet ovat viime aikoina puhuttaneet sekä oikeusasteita, päättäjiä että tavallisia ruohonjuuritason kirjoittajia (ns. metablogit). Nämä kolme perinteistä esimerkkiä osoittavat, millaisia isoja riippakiviä itseilmaisu kantaa mukanaan. Blogiyhteisöt ovat kokonaan oma maailmansa, johon en vielä tässä yhteydessä puutu.

1) Poliisi tunnusti voimattomuutensa Vauva-lehden keskustelupalstan lapsipornokirjoittelun edessä. Jokainen, joka on löytänyt sisäisen virtuaalipoliisinsa, tietää, että ainoa täystehokas keino on ylläpito ja valvonta. Käyttäjän näkökulmasta varmin ratkaisu on PC-maailmasta tuttu vaihtoehtojen kokonaisuus: ignore, abort ja retry. Kukaan provokaatioharrastaja tuskin jaksaa loputonta toistoa, ellei satu olemaan pahasti autistinen.

Opetus: nettiin kohdistetaan täysin epärealistisia odotuksia siitä, mitä se saa tai mitä sen ei pidä sisältää. "Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi maitoauto", sanoi Mertaranta aikoinaan.

2) Suomi24:n uskonto -foorumille syydettiin läjäpäin herjaavia viestejä ja kirjoittaja löysi itsensä syytettyjen penkiltä. Miesparalla ei tuntunut olevan parempaakaan tekemistä - totesipa sitten lopettaneensa koko touhun, kun siinä ei hänen itsensäkään mielestä ollut mitään järkeä. Vauhtiin päässyttä virtuaalifundamentalistia eivät kuitenkaan pelota sen paremmin syytteet tietoliikenteen häirinnästä kuin herjauksestakaan. Vastuu on jaettava: sitä on sekä käyttäjällä itsellään, ylläpidolla että lailla ja järjestyksellä. Harvoin olen puolustanut anglosaksista oikeuskäytäntöä, mutta tässä tapauksessa kiveen kirjoitettu suomalainen järjestelmä tulee iankaikkisesti olemaan ajastaan jäljessä.

Opetus: epärealistiset odotukset kietoutuvat yhteen jämähtäneen lainsäädännön kanssa. Näemme vielä tuhat ja yksi tarinaa, joiden kohdalla kukaan ei oikein tiedä, mihin raja pitäisi vetää.

3) Uuden tekijänoikeuslain vastustajat hyökkäsivät verkossa innokkaasti tekijänoikeuslakia vastaan (ja jälkimainingeissa aloittivat blogeissa nopeasti levinneen "Olen rikollinen?" -kampanjan). Kaikki sujui muuten mainiosti, paitsi että asiasta päättämässä olleet ihmiset eivät korvaansa heilauttaneet. Valtamediassa huomiota sentään sai eduskuntatalon eteen kokoontunut mielenosoittajien joukko: he pääsivät lehtikuvaan.

Opetus: on turha puhua netistä demokratian kanavana niin kauan, kun sen avulla tavoittaa vain valmiiksi samaa kieltä puhuvan vertaisryhmän.

lähettänyt Miia @ 16:12