Blogiverkosto tehoaa. Mari Koon kautta (jälleen) löysin linkin terävän asialliseen juttuun Mitä väliä, jos blogeihin luottaa vain kolmannes. Teksti on julkaistu 8.1. Kauppalehden mielipidesivulla.
Missä tahansa ympäristössä - tieteestä uskon dogmatiikkaan ja nettiviestinnästä lähiravintolan tarjontaan - on vaikea kommentoida asioita, joita ei tunne. Ei ihme, että kysyttäessä satunnaiselta joukolta ihmisiä luottamus blogipersooniin voi olla samaa tasoa kuin kaiken kansan anonyymeilla taistelutantereilla. Tieto ja kokemus blogeista taas leviää - no, tietenkin blogeissa. Kriittisten massojen muodostuminen tahtoo viedä oman aikansa, eikä paradokseilta voi välttyä.
Koska kirjoitteluni tarkoitus on jäsentää omaa ajattelua tutkijana, en itsekään sijoitu blogijatkumolla sosiaaliseen päähän saati että pitäisin yllä lukijaystävällistä julkaisemisen formaattia. Vielä heikommin ovat asiat toisaalla yliopistomaailmassa: joulun alla saimme intranetiin "Johdon blogin", joka tällä hetkellä muodostuu yhdestä intran alasivusta ja kolmesta sinne lisätystä tiedotteesta kirjoittajan valokuvan kera.
Modernilta kuulostava termi on jo saavuttanut julkisen sektorin, nyt pitäisi enää tietää, mitä se tarkoittaa. Ilmiöt nimeltä arkisto ja kommentointi saattavat lyödä läpi jo 2010-luvulla.
Silmiini osui toinenkin episodi samasta teemasta. Muuan nuorehko netinkäyttäjä oli avannut rahapelien todennäköisyysarviointeihin opastavan nettisivun. Välittömästi paljastui, että sisältö oli kopioitu aihetta käsittelevästä blogista.
Nettinarahdukset ovat aina yhtä noloja sattumuksia - etenkin, kun ne osuvat nimen ja osoitteen kera - eikä tilannetta ainakaan parantanut eräs plagioijan osaselityksistä: "Sinä puhut blogista, minulla taas on sivusto."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti