Lyhyesti mutta ei kauniisti

Viime päiviin on jälleen kerran mahtunut tuhottomasti ajatuksia ja niiden esittäjiä.

Pitäydyn siis siinä, minkä tähän hätään kykenen muistamaan:

1) Omistauduin uudelleen peruskurssitavaralle ja rääpäisin muutaman sivun mittaisen tiivistelmän Cohen & Prusak -kirjasta sosiaalisen pääoman ylistyksineen. Arvion laatimisessa on häpeilemättä käytetty vaaleanpunaisia virtuaalilinssejä. Ilman niitä olisin luultavasti juossut pääni seinään viimeistään kirjoittajien "Challengerin tuhon aiheutti telekonferenssi" -esimerkin kohdalla.

2) Varmistaakseni sienensyönnin yliannoksen päätin tuoda Helsingistä tuliaisena litran virolaisia kantarelleja, ja siinä sivussa olen lukenut artikkelit teemoista Communities of creation (2000) ja Homophily of network ties (2006).

3) Havaitsin, että kaksi tuntematonta revieweriä siellä jossakin on joko pitänyt suuresti impersonal trust -paperistamme, tai sitten he eivät ole jaksaneet lukea sitä ollenkaan. Olen tyytyväinen kiitettävien arvosanojen rivistöstä, mutta henkilökohtainen uudistumiskykyni voi samalla kärsiä siitä, että emme saaneet juuri lainkaan sanallista negatiivista palautetta ja täten ainutkertaista mahdollisuutta oppia uutta.

(Edellä esitetty sisältää useita sarkastisia viittauksia, joita tekstipohjainen kommunikaatio ja pateettisen säälittävä "reduced social cues" ei kuitenkaan kykene välittämään, joten mahdolliset epäselvyydet joudutaan selvittämään kasvotusten enintään metrin säteellä.)

4) Haluaisin laajentaa sosiaalisen pääoman keskustelua ei pelkästään yksittäisten yhteisöjen sisälle, vaan laajemmin organisaatioiden kykyyn tehdä yhteistyötä ja verkostoitua virtuaalisia kanavia hyödyntäen. Mistä johtuu, että toisaalla virtualisoidaan eturintamassa, kun taas toisaalla yksinkertaisintakin toimintakulttuurin muutosta edeltää kymmenen vuoden odottelu? Ilmiöllä on varmasti jotain tekemistä uudistumiskyvyn ja innovaatiokyvykkyyden kanssa, mutta "going virtual" ansaitsisi tulla tarkastelluksi myös omana alaongelmanaan kaikkine haasteineen.

5) Jos tottumaton nuori henkilö juo kuusi kuppia kahvia ennen kello kolmea, kädet alkavat vapista holtittomasti ja viuhtoa edestakaisin. Tämä saattaa herättää outoa huomiota julkisissa takariveissä.

6) Oikorata on perin iloinen asia.