perjantaina, syyskuuta 1

Blogataan taas

Löysin intrasta linkin Konfabulaari -tapahtumaan, jossa ainakin alustavien keskusteluideoiden perusteella käsitellään mielenkiintoisia teemoja. Tällaisia voivat olla mm. blogit ja wikit tutkimusprojektien työkaluina sekä aina riemastuttava "Tutkijoiden blogit - tiedonhallinnan apuväline, uusi akkreditoitumisen kanava vai uhka akateemiselle uskottavuudelle"?

Perjantaimielialan vallitessa veikkaan viimeksi mainittua. Olen ollut toistuvasti näreissäni omista blogiteksteistäni, jotka ovat lähinnä yliopistomaailmaa ja tutkimusprosessin kaoottisuutta heijastavia todellisuuden palasia vailla mitään kosketuspintaa varsinaiseen kiinnostuksen kohteeseeni eli netin yhteisöihin.

Samalla olen alkanut pohtia syytä tähän. Yllättävää kyllä, tutkijan päiväkirjan kaltainen tunnontilitys voi olla oppimisen kannalta tehokkaampaa kuin ulkokohtainen nettimaailman ilmiöiden listaaminen ja tarkkaileminen, johon perustuvaa kokonaisuutta alun perin haaveilin voivani pyörittää.

Henkilökohtaisesta kykenen ylläpitämään vain muutamaa riittävän tiivistä yhteisösuhdetta, joiden perusteella voin sanoa tietäväni jotain nettisosiaalisuuden pelisäännöistä, ja totta puhuen nekin yhteisöt pidän - Hattrickia ehkä lukuunottamatta - mieluiten omana tietonani. En halua kuulua niihin, jotka joutuvat haastattelussa kertomaan tutkijoille "A secret piece of my life had been stolen from me".

Kaikesta huolimatta ihmisellä on kolme erilaista minää: työminä, kotiminä ja nettiyhteisöminä. Viimeksi mainittu jakautuu parhaassa (tai pahimmassa) tapauksessa kymmeniin erilaisiin osaidentiteetteihin. Minullakin on ollut kunnia taipua milloin turkulaiseksi Saijaksi ja milloin tamperelaiseksi yliopistotutkijaksi. En ole koskaan tekeytynyt mieheksi, mutta tästä huolimatta tulen usein kohdelluksi miehenä, yksinkertaisesti siitä syystä, että 80 % yhteisöistäni on tavalla tai toisella omistautunut peleille.

Mutta se identiteettikysymyksestä.

Pohdinta on osoittanut, että tavoittelen bloggaamisella vain ja ainoastaan arjessa selviytymistä ja omien ajatusten selkiyttämistä. Mielellään näkisin itseni tutkimusympäristössä, jossa osataan laajemmin käyttää uusia kommunikaatiokanavia myös "vakaviin tarkoituksiin" ja tutkimustulosten raportointiin, mutta siihen täällä ei ole aikaa eikä edellytyksiä.

Parempia aikoja odotellessa jatkan entisellä linjalla ja yritän muistaa poistaa kaikki kirjoittamani houreet, mikäli joskus päätän hakea työpaikkaa.

2 kommenttia:

17:21 , Blogger Ph kirjoitti...

Mitä on tullut seurattua erilaisia blogimuodossa olevia oppimispäiväkirjoja, niin näyttää, että kaikki ajautuvat väliin aina pohtimaan, miksi oikein blogiaan oikein kirjoittavat. Itsekin sitä on ehtinyt useamman kerran pohtia, vaikka en ole vielä kovin montaa kuukautta pohtia. Ehkä se vain ottaa aikaa, että muodostuvat jonkinlaiset "tutkimusbloggauksen parhaat käytännöt" eli käytännön käytännön kautta ihmiset huomaavat, mitkä asiat toimivat tutkimusbloggauksessa ja mitkä eivät. Blogien määrästä tutkimusblogit ovat kuitenkin melko pieni osuus (ainakin blogilistalta löytyvien määrä). Lisäksi olen ainakin omalla kohdallani kokenut kielikysymyksen merkittävänä tekijänä bloggauksen ja tutkimuksen (tai opiskelun vielä tässä vaiheessa) yhdistämisessä. Sopivan erikoinen aihealueen valinta aiheuttaa sen, että aiheesta kiinnostuneet eivät ainakaan puhu suomea, joka on kuitenkin bloggaamisessa käytetty kieli.

 
10:42 , Blogger Miia kirjoitti...

Kieliongelman osuutta ei voi vähätellä. Itse hoen toistuvasti metodikurssilla aikanaan kuultua viisautta, jonka mukaan parhaitenkaan englantia vääntävä suomalainen ei pääse ajattelussan 6-vuotiaan tasoa pidemmälle. Mene ja tiedä, mutta jos tavoite on ajatusten tilitys-jäsennysosastolla eikä asioiden formaalissa dokumentoinnissa ("Olin tänään seminaarissa, jossa käytiin läpi teemat x, y ja z"), oma äidinkieli on ainoa varma valinta.

Aina kun kuulen puhuttavan e-oppimispäiväkirjoista, mieleeni tulee joukko kunnianhimoisesti aloitettuja mutta pystyyn kuolleita blogeja. Mielikuva voi tietysti olla väärä ;) Asioiden pikaoppimiseen ja -suorittamiseen blogit eivät ehkä ole paras mahdollinen väline, mutta ainakin pidemmän prosessin osaksi ne istuvat.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu