Virtuaaliseen asiakastiedon jakamiseen omistautuneet Lee et al. (2006) rakensivat pienoiskokeilustaan (N=104) mielenkiintoisen kahtiajaon.
Tiedon jakamisen motiivit eivät eri käyttäjien välillä juuri eronneet, mutta kieltäytymistä ja passiivisuutta perusteltiin sitäkin moninaisemmin. Tässäkin tutkimuksessa perustavin syy olla tekemättä mitään oli epäuskoisuus oman tiedon ja "kompetenssien" riittävyydestä. Sitä seurasivat muun muassa ajan puute, vaikutelma osallistumisen hyödyttömyydestä (!) paitsi muille myös itselle, ja vastaamisen hankaluus tai mahdottomuus.
Myönteisellä osastolla motivaattorit ovat pitkälti samoja kuin Wasko & Faraj -lähteissä: kerran henkiinherännyt vastavuoroisuus kantaa yllättävän pitkälle, ja apua saava sitä myös antaa. Kyynikko voisi tietysti todeta, että kaiken altruismin takana on lopulta vain henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu. Niin tai näin, sekä pehmeillä että raadollisemmilla tekijöillä näyttää olevan osuutensa asiaan.
Lähteenä oli siis "Understanding customer knowledge sharing in web-based discussion boards", Internet Research 16(3), 289-303.
Tarinan opetus lyhyesti: kannattaa suomalaiseen tapaan pitää myös ne kielteiset tekijät esillä virtuaalisuuden tutkimuksessa, jotta ei päätyisi keksimään samaa pyörää sadannetta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti