Päivän Hesarin sivu E3 ja Olavi Koistisen "Talous koeputkessa - Internetin keinomaailmojen virtuaalitalous kiinnostaa taloustieteilijöitä" toistaa jälleen sitä tuttua teemaa uusissa kuorissa. Vieläkään en pysty suhtautumaan aiheeseen täysin vakavasti ja aamukahvini oli tälläkin kertaa lähellä ajautua väärään kurkkuun. Toisaalta on mukava kerrata HIIT:n Vili Lehdonvirran uusimmat ajatelmat ja havaita, että en ole näiden virtuaalipyöritysten kanssa täysin yksin.
Enemmistöille netti on jonkinlainen arkielämän jatke ja sen täydentäjä. Taloustieteilijälle kyseessä on erilaisten vaihtoehtojen maailma, laboratorio, jossa kommunistiset kumoukset ja omaisuuden uusjaot ovat paitsi mahdollisia myös suotavia.
En kuitenkaan jaksa uskoa tässä kyseisessä artikkelissa sivuttuun kaupallisista vaikuttimista vapaaseen ja myyttiseltä tuntuvaan "Ardeniin", jossa elämä aloitettaisiin uusilla korteilla kokonaan puhtaalta pöydältä. Sen estää ihmisluonto. Oli konteksti sitten mikä tahansa, markkinoilla toimeliaiden tekijöiden joukossa on aina ryhmittymä, joka haluaa vain ja ainoastaan maksimoida oman taloudellisen etunsa keinolla millä hyvänsä. Millään muulla ei ole väliä. Jos taloudellisen edun ilmentymät eivät muutoin ole määriteltävissä, ne rakennetaan itse.
Ansaitsemisen keinot nettitodellisuudessa ovat hämmästyttävän monet, se täytyy myöntää. Silloinkin kun toiminnan tarkoitus ei ole virtuaalisten rikkauksien kokoamisessa, moni käyttäjä löytää itsensä juuri tämän perimmäisen kysymyksen ääreltä. Kysytyin taito on kyynärpäiden käyttäminen. Jopa rahallisen panoksensa kautta nk. hyvää tahtoa ilmaiseva jäsen "tuunaa" samalla itselleen pääsyn niihin ylimääräisiin herkkuihin, jotka voivat joko suoraan tai välillisesti edistää omaa asemaa yhteisössä.
Samanlaisista taustaoletuksista huolimatta virtuaalirikkaiden ja reaalimaailman rikkaiden välillä on tietysti myös eroavaisuuksia. Ensin mainituille nettiyhteisö on nimenomaan koelaboratorio, jossa testataan omia kykyjä ja niiden rajoja. Perinteisessä maailmassa kovin harva kymmenien miljoonien omaisuuden kerännyt päättää eräänä päivänä jättää koko touhun sikseen pelkästään tuhotakseen kaiken yhdellä napinpainalluksella.
4 kommenttia:
Vili Lehdonvirta ei missään määrin ole keksinyt virtuaalitalousasioita. Parhainten asiansa medialle myynyt taitaa olla Edward Castronova. On hämmentävää miten suppeasti suomalaiset tutkijat seuraavan muun maailman tapahtumia. Toisaalta kotimaassa on tietysti helppo loistaa keksimällä samat asiat uusiksi :)
Alkuperäisten ideoiden esittäjiä en ole osannut alleviivata, vaan korostin nk. hämärien tutkimusaihioiden parissa työskentelevien suomalaistutkijoiden työsarkaa.
Kieltämättä on totta, että meillä saa huomiota pelkästään suomentamalla maapallon toisella laidalla jo keksityt asiat ja myymällä ne uudestaan.
Mutta pitäisikö tutkijakoulutettavankin kyetä seuraamaan kaikkea, mitä muualla maailmassa tapahtuu? Tämä lienee (melkein) realistista, jos kyse on omasta tutkimusaiheesta - ei kuitenkaan aiheen vierestä ;)
Knowledge-based view, verkostomainen organisaatio, virtuaaliorganisaatiot, virtuaaliset yhteisöt ja verkostot, virtuaalitiimit, hajautuneet tiimit, asiantuntijayhteisöt, tiedon vaihdanta, uuden tiedon luominen, innovaatiot, sosiaalinen pääoma, verkoston rakenne, luottamus, suhteet, identifioituminen, normit, sitoumukset, common ground, storytelling, CMC, CSCW, uudet kommunikaatiokanavat ja seuraava kahvitauko saavat riittää tällä erää.
Vähän vanha juttu, mutta en malta olla kommentoimatta: mistä on syntynyt sellainen mielikuva, että minä seuraan "muun maailman tapahtumia" "suppeasti"? Olen jatkuvasti yhteydessä muihin alan tutkijoihin, mukaanlukien Castronovaan. Bibliografiaani voi tutustua täällä. Kuulen mielelläni, jos siitä puuttuu joku aiheeseen liittyvä julkaisu.
Mitä Castronovaan tulee, olen viitannut hänen papereihinsa kaikissa julkaisuissani. Sivustomme esittelyssä tuon esille, että hän on ensimmäinen aiheeseen tarttunut tutkija. Sekä hänen fokuksensa (virtuaalimaailmat), lähestymistapansa (taloustiede) että mielipiteensä kuitenkin poikkeavat omistani (virtuaalikuluttajuus yleensä, taloussosiologia), joten en ole keksimässä "samoja asioita uusiksi".
Mitä kyseiseen Hesarin juttuun tulee, niin se ei kuvasta minun näkemyksiäni tai haastattelun sisältöä. Julkaistussa artikkelissahan ei ole yhtäkään lainausta minulta. Toimittajan kirjoittama essee on sukua Castronovan ideoille suoraan alenevassa polvessa.
Mutta se siitä. Terveisiä Tokiosta, täällä alkaa torstaina Asia Online Game Conference 2007. :)
Lähetä kommentti