Ennen vanhaan käytimme otsikon mukaista toteamusta korttipöydässä osoittamaan seuraavana jakovuorossa olevan konkreettiset ja henkiset tavoitteet. Kirjaimellisemmin otettuna lause voisi olla myös uudenvuodenlupaukseni 2007, mikäli harrastaisin sellaisia.
Kolmanneksi toivoisin, että oppisin ymmärtämään, miksi tulevaisuutta täytyy jatkuvasti suunnitella, suunnitella ja suunnitella. En halua nähdä aikajanoja, joihin minun on sijoitettava tulevat julkaisuni. En halua enää ainuttakaan lomaketta, jossa minun on ilmoitettava seuraavan kvartaalin deliverableni projektissa. Miten voisin tietää vuoden 2008 tekemiseni, koska en tiedä, mitä teen huomenna?
Sam Inkinen puolestaan loihe lausumahan, että nukkuminen on välttämätöntä luovuudelle. Korttipeliviisauksien ohessa meillä savokarjalaisilla oli tapana sanoa pitkällään pötköttävälle: "Ei Luoja laiskoja elätä." Ei niin, mutta tieto- ja ajatustyön aikakaudella hyvin levännyt lyö laudalta väsyneen. Tämä viisaus tuskin saavuttaa koskaan keskustapuoluevaltaisia maaseutukuntia, mutta muiden toivoisi viimeistään 2000-luvulla erottavan levon ja laiskuuden toisistaan.
Keskustelu yliopistojen rahoituksesta ja tutkimuksesta jatkuu yhä kiivaana. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja peräänkuuluttaa parempia asemia väitelleille tutkijoille eli huippuosaajille. Mikä tekee tohtoreista "huippuosaajia"? Kenties heidän tutkintonsa on virallisen koulutusputken huippua, mutta kuinka ihmeessä kapea-alainen jonkin teoreettisen keskustelun kanssa tallaaminen muuttaa ihmiset ainutkertaisen arvokkaaksi osaamisen pyhätöksi?
Pyhättö - kuinka kaunis sana. Ennen tuota vaihetta tutkijakoulutettavat kun ovat pelkästään "resursseja", joista yliopisto voi saada rahaa.
Mutta takaisin aiheeseen. Jossain toisessa keskustelussa, jonka lähdettä en muista, tohtoreita kutsuttiin pikemminkin tiedon ja tietämisen ammattilaisiksi. Sitä heidän tulisikin olla, ei mitään helvetin huippuosaajia.
Ja nyt takaisin unen, valveen, työn, luovuuden, loman ja vuosisuunnittelun rajamaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti