Kuorma puoliksi
Aiemmassa kirjoituksessa ryhdyin Wasko & Faraj -artikkelin pohjalta pohtimaan yhteisöä tiedon haltijana ja "omistajana". Sanotaan, että verkon yhteisöt auttavat yksittäisiä ihmisiä ja organisaatioita pääsemään eroon asiantuntijoiden kroonisesta ylikuormittamisesta. On yleisesti tunnettu tosiasia, että oman alansa guruksi päätynyttä ihmistä pyydetään puhumaan, kirjoittamaan, osallistumaan, julkaisemaan, valaistumaan, viettämään kissanristiäisiä ja avaamaan erilaisia tapahtumia. Onko tietoverkoista käytännön hyötyä tämän uupumuksen ehkäisemiseksi?En olisi niinkään varma asiasta. Totta kai asiantuntijuus muuttaa muotoaan, kun se siirtyy virtuaaliseen ulottuvuuteen. Silti pitäisi James Slevinin ajatusta mukaillen muistaa, että yhteisön jäsenet kuvittelevat elävänsä keskellä tasa-arvoa, joka ei kuitenkaan käytännössä toteudu.
Asiantuntijayhteisöt rakentuvat tiedon ympärille, joten mikä olisi luontevampi tapa ylikuormittua kuin jäädä ylenpalttisen auttamisen koukkuun? Liiallinen kiltteys ja kyvyttömyys sanoa ei on arkea myös virtuaalimaailmassa.
Tietenkin ero perinteiseen burn-outiin on se, että nyt kaikki aika vietetään tietokoneen ääressä, kun se ennen vietettiin luentosaleissa ja lentokenttien ravintoloissa.
lähettänyt Miia @ 20:07
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu