Verkkoyhteisöt

Jäseniä nolla

Hagel & Armstrongin (1997) ajatukset ovat viime vuosina hukkuneet tuoreemman yhteisökirjallisuuden alle. Itse en tänäkään päivänä tiedä, kuinka kirjaan pitäisi suhtautua. Voiton luomiseen, markkinoiden laajentamiseen ja suuruuden ekonomiaan nojaavat kirjoittajat väittävät siinä sivussa kaikkea mielenkiintoista, kuten esimerkiksi "virtuaaliyhteisöjä voi olla olemassa myös ilman jäseniä".

Jos näkökulma on suoraan yhteisöjä organisoivasta yrityksestä, on tietysti luonnollista odottaa, että tyhjälle alustalle myöhemmin rakentuu toimiva yhteisö. Silti kyse on vain alustasta - mikään määrä ponnistelua, rahaa, markkinointia ja brandaamista ei enää it-kuplan jälkeisinä vuosina takaa, että hankkeesta tulisi yhtään mitään.

Vähemmän konsulttihenkiset kirjoittajat taas lähtevät nykyään siitä ajatuksesta, että virtuaalinen yhteisö on olemassa jäsenten mielessä. Yhteisön tuottaa kokemus siitä, että kuulutaan johonkin. Kuinka se siis voisi olla olemassa ilman yhtäkään käyttäjää?

lähettänyt Miia @ 19:06