Informaatiokaaos
En voi olla hämmästelemättä aitojen nettietnografien työsarkaa. Mikä tahansa vähänkin eläväisempi verkkoyhteisö tuottaa lyhyessä ajassa järkyttävän määrän kirjallista havaintoaineistoa, jonka hahmottaminen, järjestäminen ja analysointi on lähes kohtuuton tehtävä yksille ihmisaivoille. Laadullisen aineiston analyysiohjelmat voivat tulla puolitiehen vastaan, mutta tutkijoiden olisi silti kyettävä hallitsemaan ja ymmärtämään kaikki keräämänsä datakökäleet. Voidaanko tästä vaatimuksesta pitää kiinni nykyisissä olosuhteissa?Oman mausteensa aineistokaaokseen antaa osallistuva havainnointi. Joskus tutkittava yhteisö elää elämäänsä lähes riippumattomana, joskus se taas säikähtää tutkijan läsnäoloa niin kovasti, että ryhtyy harjoittamaan sosiaalista suotavuutta heti kun käyttäjä universdonna on kirjautunut järjestelmään.
Tästä ongelmasta on lyhyt matka netintutkimuksen eettisiin kysymyksiin: mitä ihmisille pitäisi kertoa ja millä tavalla. Verkkokeskustelu yhteisöissä kun on ilmeisen julkista, mutta joidenkin jäsenten mielestä silti yksityistä; tämän huomaa viimeistään silloin, kun tutkijoiksi ilmoittautuvia aletaan uhata poliisilla ja viestintäviranomaisilla. Jos aineiston keruu taas toteutetaan suoraan puskasta, silloin kaikki osapuolet pysyvät tyytyväisinä.
Ja edustaako tämä jälkimmäinen tapa hyvää tutkimusetiikkaa - se on jo kokonaan toinen juttu. Niin kauan kuin selvät pelisäännöt puuttuvat, jokainen keksii ne itse. Tunnen suurta sympatiaa niitä kohtaan, jotka valitsevat mielummin sen yksinkertaisimman ratkaisun ja päättävät olla sanomatta mitään.
Selvyyden vuoksi kannattanee mainita, että itse en ole vielä päässyt edes siihen aineiston systemaattisen keruun vaiheeseen.
lähettänyt Miia @ 23:05
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu