Verkkoyhteisöt

Puutaheinää?

Kerran jossakin päin webbiä havaitsin muuan virtual community typology -aiheisen artikkelin esittelytekstin, joka kuului suunnilleen seuraavasti: "Kukapa olisi uskonut, että tästä aiheesta vielä tehdään akateemista tutkimusta."

Sitähän minäkin aina huomaan pohtivani.

Uskottavuuskysymys on ilmeinen, koska kukaan ei ainakaan vielä kykene määrittämään ilmiön tarkkoja rajoja. Jokapaikan nettihörhöt puhuvat yhtä, viestinnän tutkijat toista ja markkinoijat kolmatta. Ongelmana on myös kytkentöjen puuttuminen yritysmaailmaan, joka kvartaalitalouksineen tuntuu vastaavan koko nykyisestä maailmanjärjestyksestä ihmisten ruokavaliota ja vessassakäyntitiheyttä myöten.

Myös tässä ympäristössä verkkoyhteisöillä olisi sosiaalista tilausta, mutta vain vähän käytännön sovelluksia. Kenties tulevina vuosina ja vuosikymmeninä nähdään vastahakoinen mutta vääjäämättä etenevä muutos.

Kuka enää oikeasti haluaa leimautua osaksi työnantajan yhtä suurta perhettä, kun voi vähemmällä vaivalla kuulua oman ammattikunnan vertaisryhmiin verkossa? Miksi tärkeää tietoa jaetaan aivan väärissä paikoissa, kuten virallisissa palavereissa ja kuolemaa tylsemmissä seminaareissa? Toki firmojen (ja valtion laitosten) intranetit ympäri maailmankaikkeutta on koristelteltu keskustelufoorumeilla ja ilmoitustauluilla, mutta ylhäältä päin annettu äänetön kehotus käyttää nk. uutta teknologiaa on suunnilleen sitä samaa kuin veden kantaminen sangolla kaivoon.

Ehkäpä organisaatiot todellakin ovat hitaampia oppimaan kuin verkkokulttuurin edelläkävijät, joille uudenlainen vapaa intressiyhteisöllisyys edustaa jo itsestäänselvyyttä.

lähettänyt Miia @ 22:59