Verkkoyhteisöt

Pelastakaa suomi

Päivän Helsingin Sanomissa kielitoimiston edustaja on jälleen huolissaan akateemisen suomen kielen katoamisesta. Yliopistoissa englanti on jo käytännössä kaupan ja tekniikan alojen valtakieli. Jopa suomalaisia opiskelijoita haluaa mukaan kokonaan englanninkielisiin ohjelmiin, mikä on tietysti kuppakorkean ja muiden vastaavien oppilaitosten tapauksessa ymmärrettävää, sillä tämä opiskelijaryhmä ei arvosta äidinkieltä vaan tekokansainvälistä tutkintoa ja Suomen koko väkiluvun ylittävää kontaktiverkostoa matkapuhelimessaan.

Mikäpä olisikaan globalisaatiompaa kuin päästä soittamaan toisella puolella maapalloa asuvalle kollegalle ja kertoa, millaisia powerpointteja juuri on vääntämässä bistron nurkassa upouudella laptopillaan.

Englannille on ehdoton sijansa tiedeyhteisön yhteisenä välineenä, mutta se ei voi koskaan poistaa sitä tosiasiaa, että ihminen kykenee ajattelemaan järkevästi vain omalla äidinkielellään. Tutkijan työstä valtavan suuri osa on ajattelua ja sen pohjalta kirjoittamista. Vaihtoehtoisesti voi toki kopioida aiemmista artikkeleistaan pari kolme kappaletta ja lisätä yhden uuden, ja jostakin käsittämättömästä syystä sekin kelpaa konferenssijulkaisuihin.

Kirjoittaminen on myös taistelua. Jos pitää hyvää suomen kielen taitoa yllä harjoittelemalla ahkerasti, lukemalla asianmukaista kirjallisuutta ja Aku Ankkaa, on huomattavasti helpompaa ja jopa hauskaa lähteä taistelemaan, koska käytössä ovat kaikki mahdolliset aseet. Tönkköenglannin raapustaminen on aivan kuin lähtisi nallipyssyllä talvisotaan.

Silti englanti syö tiedeihmiset palanen kerrallaan. Myös meidän osastollamme sitä ihaillaan, eivätkä kauemmin kuvioissa mukana olleet ihmiset tunnu enää pystyvän kertomaan selkokielellä, mitä he oikeastaan tutkivat.

Luultavasti suomalaisten ruokapöytäkeskustelut yliopistojen ravintoloissa käydään pian englanniksi. Onneksi kotilounas aina laitosruoan päihittää.

lähettänyt Miia @ 18:09