On aina ilo lukea nuorten kirjoittajien taidokkaita kolumneja. Etelä-Saimaan (26.10.) nuorten palstalla Antto Hinkkanen kritisoi Facebookia otsikolla Tuonelan kasvokirja.
"Kauan kadoksissa ollut ystäväni otti pitkästä aikaa yhteyttä. Viesti ilmoitti hänen lisänneen minut kaverikseen Facebook -nimisessä maanpäällisessä tuonelassa. Hyvä luoja sentään! Tavalliset vainajat osaavat sentään käyttäytyä! - Oli ryhdyttävä vastaiskuun. Soitin ystävälleni ja ilmoitin aikovani tulla käymään. Puhelimen toisesta päästä kuulunut epäselvä mongerrus antoi ymmärtää, ettei vastaaja ollut käyttänyt puhekykyään viikkoihin. Hätä oli siis akuutti. Sonnustauduin sosiaalisuuden sota-asuun ja karautin liikkeelle.
Perillä odotti juuri niin järkyttävä näky kuin vain kuvitella saattaa. Facebook oli kietoutunut kaveriini kuin korruptio slaavilaiseen tullimieheen. Ystäväni takamus oli solminut symbioosin tietokonetuolin kanssa. Kämppä oli karmivassa kunnossa - sen tehtävänä oli vain pitää yllä kehoa, jossa Facebook loisi."
Aikansa hihiteltyään lukija päätyy kuitenkin synkän perimmäisen kysymyksen äärelle. Miksi ihminen tulee nykyään riippuvaiseksi ihan mistä hyvänsä, vaikka virtuaalisesta ystäväkirjasta? Vastikään saimme lukea lehdestä, kuinka kouluikäiset tytöt julistivat pakkomiellettään karkin syömiseen: sitä on "pakko saada". Osa ihmisistä onnistuu kehittämään jopa syömisen kontrolloinnista riippuvuuden, vaatteiden ostamisesta nyt puhumattakaan. Lager-olutta, tuota mainiota ruokajuomaa, ei enää hankita pulloissa vaan laatikoissa. Niin minäkin teen, joskin mieluiten pimeän aikaan ettei kukaan näe.
Minulla oli eräänä iltana kunnia löytää mapistani erinomainen peliriippuvuudesta tehty gradu (HY), josta aikanaan pyysin itselleni kappaleen. Muistin virkistämiseksi kävin läpi ensimmäiset parikymmentä sivua. Kirjallisuusosiossa esitettiin erilaisia teorioita, jotka voivat selittää ihmisten lisääntynyttä riippuvuuskäyttäytymistä. Mikäli muistan oikein, yksi näistä oli perinteisen lähiyhteisön katoaminen ja sen myötä alentunut sosiaalinen kontrolli.
Onko virtuaalisosiaalisuus osaltaan lisännyt ihmisten pakkomielteitä ja vahvistanut riippuvuuskäyttäytymistä? Castells (2001) on kirjoittanut verkottuneesta individualismista (networked individualism), ja on helppo ymmärtää, miksi yksilö on nettimaailman keskipiste - yhteisöissäkin. Valtaa ja mahdollisuuksia on rajattomasti, vastuuta siinä mielessä kuin perinteinen maailma sen ymmärtää ei välttämättä tarvitse tuntea mistään.
No, huolimatta läsnäolostani Facebookissa ja Hattrickissa olen onnistunut jopa kirjoittamaan viimeksi kuluneen työpäivän aikana 12 sivua journal-artikkelia. Onneksi voin edes jossakin asiassa lukeutua vastuullisiin kohtuukäyttäjiin. Totta puhuen en halua tällä hetkellä riskeerata henkeäni kutsumalla Facebookiin ihmisiä, joista tiedän, etteivät he halua mukaan. Olkoonkin, että kiusaus on suuri: minulla on yksi ainoa ihmiskandidaatti superlatiiville "Most likely to Correct My Grammar", mutta kenties juuri asenteensa vuoksi tätä henkilöä ei Facebook Intellectualien eli FBI:n joukoissa nähdä kuuna kullan valkeana.
Jos niskakirjan positiivisia puolia haluaa etsiä, sen olemuksen pohtiminen on piristänyt monen ihmisen työpäivää, silti kohtuuden rajoissa. Ja viikon uutistarjonnan mukaanhan Nokia facebookkaa työt, joten eikun sinne.
2 kommenttia:
Miia, en löydä tältä sivulta yhteystietojasi, joten kysäisen täällä: kuka sä olet tai mistä sut tavoittaa? Hyvät kirjoittajat ja täysipäiset ihmiset kiinnostaa aina, myös ammatillisesti. Jos vastaat zhanelaa at gmail com niin tottakai kerron vastaavat tiedot myös sulle päin.
Anteeksi, minulla on tainnut jäädä anonyymivaihde päälle ihan muista yhteyksistä ;) Täytynee tehdä hieman päivitystä. Mutta tässä alkuun linkki sivulle, josta löytyy lisää: http://www2.lut.fi/~mmkosone/
Lähetä kommentti