Verkkoyhteisöt

Tutkijat on ihan naamat

Sain toissapäivänä kutsun Facebookiin, ja koen suunnatonta närkästystä ja puolihäpeää tapahtuneen johdosta, koska suomalaisten rekisteröityjien määrä on viime päivinä räjähtänyt käsiin. Yritä tässä nyt sitten pitää yllä kriittis-analyyttisen ja analyyttis-kriittisen late-adopter -kyynikon imagoa a la Pirkko Liinavaate.

Lisälukemistona kts. esimerkiksi HS 3.10.2007 sivu B6: Facebook saa satoja uusia suomalaiskäyttäjiä tunnissa. Olavi Koistinen toteaa: "Monilla on ystävälistassaan työperäisiä kontakteja, joiden suuntaan haluaa ylläpitää asiallista vaikutelmaa. Heidän seassaan on ystäviä, jotka lähettelevät seksikyselyitä tai sovelluksia, jotka kertovat käyttäjälle tämän stripparinimen."

Onneksi yliopisto on niin salliva työympäristö, etteivät nämä kaksi käyttötapaa millään muotoa sulje toisiaan pois.

Aivojeni hitaus näyttäytyy konkreettisesti Facebook -applikaatioiden tajuamisen hämäryytenä. Sekavien mukakivasovellusten lähettäminen hajanaisten muistikuvien puolituttavalle saa jopa 80-luvun esimurrosikäisten runovihkot ja ystäväkirjat ("Olen sonni periskoopissa") näyttämään täysjärkisiltä.

Joka tapauksessa olen rekisteröinyt naamakirjaan niskakuvani ja intressini, ja se saa tässä vaiheessa riittää.

lähettänyt Miia @ 21:51