Verkkoyhteisöt

Virtuaaliyleisö ei ole virtuaaliyhteisö

2ndhead:in tutkimuksen mukaan yhteisöllisyys leviää verkon joka kolkkaan.

Perinteinen jako normaaleihin sivustoihin ja yhteisösivustoihin on tarpeeton. Suomessa on ehkä havaittavissa sitä, että asia on ymmärretty liian suppeasti. Eli, että web 2.0 -sisältö olisi vain yhteisösaittien omaisuutta, Tenkanen pohtii.

Ismo Tenkanen nostaa esimerkiksi suomalaiset verkkokaupat. Ulkomaisiin verrattuna aika harvassa kaupassa on huomioitu yhteisöllisiä aineksia esimerkiksi mahdollistamalla käyttäjien tekemät arviot tai pisteytykset tuotteista.

Toiston uhallakin: mikä tahansa yksittäisen käyttäjän äänen huomioiva palvelu ei ole virtuaaliyhteisö eikä sen tarvitse sellaiseksi tulla. Kenties on maailmoja, joihin anything goes -periaate soveltuu, mutta tutkimuksen tavoite on jäsentää ja ymmärtää - ei tuhota niitä viimeisiäkin ajattelun apuvälineitä, joita aiemmat kirjoittajat ovat rakentaneet.

Sinänsä ajatus on tietysti oikeansuuntainen. Jos yhteisöistä omaksutut periaatteet vastaavat käyttäjien tarpeisiin, miksi niitä ei hyödynnettäisi.

Tönniesin sisäistäneet sosiologit voivat tarjota aiheesta huomattavasti paremman peruskurssin kuin mihin itse kykenen, mutta tässä kuitenkin pätkä arkistoistani: "Electronic services such as e-auctions clearly imply what Tönnies labeled as geschellschaft - the society is formed to achieve an external outcome, in other words, it carries instumental value. Gemeinschaft (roughly translated as community), in turn, has value on its own, and is driven by human emotions, internal motivations, and needs to belong. Also in the virtual context, the difference between large societies and more intimate communities of like-minded individuals should be treated with caution, as it fundamentally affects their social dynamics such as trust building mechanisms and commitment."

Jyväskylän hysteerisessä mutta ihanassa EBRF-konferenssissa kuuntelin esittämisen ja verkostoitumisen lomassa muun muassa Maria Antikaisen esityksen "How to attract customers to innovate in company online communities", mistä hänelle kiitos, ja toivottavasti päädymme jatkossa kirjoittamaan aiheesta muutaman osuvan julkaisun.

Samassa trackissa tiistai-iltainen australialaistuttavamme esitteli golfklubi -aiheisen casen. Ehkä vika oli omassa päässäni, mutta sisältöä vaivasi jo ECKM:sta tuttu tauti: keski-ikäistä netin mahdollisuuksien ihmettelyä ilman mitään uutta. Konteksti perattiin huolellisesti ja havainnoissa olisi varmasti ollut aineksia johonkin, mutta nyt kontribuutio innovaatiotutkimukseen noudatteli suunnilleen Hagelin ja Armstrongin jo kymmenen vuotta vanhaa keittokirjaa.

Ikävä kyllä, Ulla Heinosen esitys yhteisöllisyydestä virtuaalitiimeissä (!?) oli peruuntunut, samoin eri käyttäjäroolien tarkastelu suhteessa radikaaleihin innovaatioihin.

Ensi vuonna uudestaan, ja tarvittaessa vaikka samaan paikkaan!

lähettänyt Miia @ 10:21