sunnuntaina, syyskuuta 16

Yhteisöähky ja palvelukrapula

HS:n Internetin kirjeenvaihtaja -palstalla Miska Rantanen kirjoittaa monelle tutusta ilmiöstä, yhteisöllisyysähkyn uhkasta koko ajan yleistyvien verkostoitumispalvelujen suossa.

Kunpa kyse olisikin vain uudemmista yhteisösaiteista. Unohtaa ei sovi niitä ikiaikaisia palveluja, joihin itse kukin on rekisteröitynyt jo webin alkuhämärissä ja yrittää nyt selviytyä kahdeksaankymmeneen eri alaidentiteettiin jakautuneen minänsä kanssa.

Minulla on hyvä muisti, mutta jossain vaiheessa valikoima kasvoi mittoihin, joista ei ilman ulkopuolista apua selviä: yliopisto ja intra, Hotmail, Skype, tutkimusprojektin blogi, henkilökohtaiset blogit, muiden blogit, Blogilista, kolme varasähköpostitiliä (hetkinen, mitkä ne olivat?) SocialText, LinkedIn, tutkittavat ja havainnoitavat virtuaaliyhteisöt, Veikkaus, Unibet, pankkipalvelut, kirjakerhot, Suomi24, Plussa, CertusGames, Hattrick, Amazon, Ariman, CdOn, Yle Urheilun keskustelufoorumi. Käytöstä pois jääneet ja jo unohtuneet saitit kasvattaisivat listasta loputtoman.

Järjestelmälliseen luonteeseeni kuuluu, että kun kotiin hankitaan uutta tavaraa - esimerkiksi uusi huonekalu tai astia - toisesta päästä kannetaan jotakin vanhaa pihalle. Tämä hävityksen periaate herättää enimmäkseen kunnioitusta, paitsi niissä, joiden omaisuus on vaarassa. Ihmettelen kuitenkin, ettei periaate toistu virtuaalimaailmassa. Vain harva palvelu tarjoaa mahdollisuuden itsensä deletointiin. Vähälle käytölle jääneet vain "hiipuvat pois".

Ehkä juuri siksi ihmisten on erityisen tarkkaan punnittava, mihin he jaksavat lähteä mukaan. 00-luvun jälkipuoliskolla syyksi tuskin enää riittää pelkkä uteliaisuus ja nk. kun se nyt oli siellä.

Jo vanhat sosiologian klassikot opettavat, että ihminen voi pitää yllä vain rajallisen määrän merkityksellisiä yhteisösuhteita. Yhtä lailla rajallinen on keinovalikoima näiden suhteiden hoitamiseen: ei ole välttämätöntä eikä tarkoituksenmukaista soveltaa maksimaalista määrää eri kommunikointiteknologioita. Tarpeet ratkaisevat, vaikka se teknofriikeiltä yhä unohtuu.

Hesarin juttu päättyy kolikon kääntöpuoleen, yksityisyyden kaipuuseen:

"Kaikki eivät myöskään ole vakuuttuneita siitä, että esimerkiksi Facebookille annetut tiedot pysyvät salassa. Poliittisen tai uskonnollisen vakaumuksen tunnustaminen voi kaduttaa jälkeenpäin. Yksityisyydestä verkossa voi tulla kohta yhtä kysytty ylellisyystuote kuin hiljaisuudesta suurkaupungissa."

Mikä se Googlen tulevaisuuden skenaario olikaan The Economistin mukaan - käyttäjien potilastietojen tallentaminen?

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu