Yksi kansallisista vessapaperi-instituutioista, Hesarin viikkoliite, vaihteeksi huvittaa nettiaiheisilla välipaloillaan. Facebook -riippuvuutta käsittelevän jutun luova tapaus Roope toteaa: "Tein Facebookista työtä. Kirjoitin siitä kolumnin, otin sen osaksi kaikkia luentojani, 'tutkin' sitä ja annoin konsultointia sosiaalisista verkostoista. Kyllä nisti keinot keksii."
Monen muunkin palvelun käyttäjällä olisi asiaa A-klinikalle tai Sininauhaliittoon. Itse aloitin perjantaina kansainvälisen nettipokeriurani (kyllä, vasta nyt, en ole early adopter yhdessäkään virtuaalimaailman ilmiössä), joka tosin uhkaa jäädä lyhyeksi. Aloittelijan parin euron tuntipalkka ei juuri motivoi. Panokset ovat kohtuullisia ja suhtaudun neutraalisti pahimpiinkin haamuvetoihin, mutta aamuviiteen valvominen ei todellakaan tee hyvää tutkimustyölle ja harrastuksille. Pokerin koukuttavuus kun on täysin omaa luokkaansa: aika muodostaa syklin, josta ei voi erottaa alkua tai loppua.
Ei niin yllättäen viikonvaihteen lehdet pursuavat jälleen pokeriasiaa, viikkoliitteen kantta ja TV-maailmaa myöten. Ihmetellä sopii, miksei tämä maailmanlaajuinen pelibuumi vielä ole herättänyt terveysasiantuntijoiden äänekästä vastarintaa. Jokaiseen voitettuun euroon kun sisältyy näkymätön haittavero, jota peluri maksaa myöhemmässä elämässään hintana salakavalasta fyysisestä rappeutumisesta. Pokeriammattilaisten pokka ja pää pitävät, mutta tukiranka pettää.
Viikkoliite syventyy myös leivonta-aiheisiin blogeihin, joita on rekisteröitynyt Blogilistalle noin 150. Tätä genreä en ole tullut koskaan ajatelleeksi. Syitä on kaksi: ensimmäinen ja tärkein on se, että en leivo, ja toinen on konservatiivinen taipumus suhtautua ruoanlaittoon asiana, joka sijoittuu vain ja ainoastaan sille kuuluvaan fyysiseen ympäristöön - siis keittiöön.
Ehkäpä pieni nettipääte mikroaaltouunin vieressä muuttaisi mieleni? Toistaiseksi edustan kuitenkin kantaa, jonka mukaan mikään ei voi korvata perinteisiä keittokirjoja, omia reseptikansioita, kattiloita ja maustepurkkirivejä kontekstina, jossa ruoka hurmaa laittajansa.
Toki Valion ja Finfoodin kaltaiset reseptihakupalvelut - yksittäisten ihmisten blogeja unohtamatta - ovat hyödyllisiä silloin, kun etsii inspiraatiota ja uusia tapoja valmistaa vaikkapa juuri metsästä löytämiään sieniä. Mutta muutoin ruokakulttuuri noudattaa ihmisten mielissä perinteistä linjaa.
Ehkä neuleblogien ylenpalttinen suosio perustuukin kontekstin sitomattomuuteen ja harrastuksen ubiikkiuteen: käsitöiden ammattilaiset kun pyöräyttävät maailmaan uuden vaatekappaleen vaikka odottaessaan bussia pysäkillä. Blogit puolestaan tarjoavat faktatiedon, ideat ja sosiaalisen verkoston.
Ilmeisesti IJKL:n blogiartikkelimme ansiosta sähköpostiini tipahti Sue Godarilta kutsu kirjaan Consumer Generated Content: Utilizing Web 2.0 Technologies and Applications (IGI Global, 2008). "The book focuses on Web 2.0 as a significant shift in control of marketing information. This is an issue that has been heavily covered in the popular press, but relatively overlooked in academic research and our book seeks to fill this gap."
Blogien tutkijoille suosittelen myös kansainvälistä konferenssia Second International Conference on Weblogs and Social Media. Artikkeleiden deadline on 3.12. Itse taidan omistautua valmiiden pöytälaatikkotekstieni saattamiseen julkaisukuntoon asti, sekä tietenkin johdanto-osion kirjoittamiseen. Seattlen matka ei tässä yhteydessä houkuttele, mutta tapahtuma on hyvä painaa mieleen.
1 kommentti:
Tällä kertaa en voi vastustaa kiusausta kommentoida ja teen sen kerrankin omalla nimelläni, sillä havaintosi osuvat ajoitukseltaan täydellisesti kohdalleni.
Olen nimittäin päiväunien jälkeen juuri hihitellyt Talouselämän kolumnille, jossa kirjoittaja paitsi virnuilee Phasebuckeille, Basefuckeille, MySpadeille ja muille Pimped-In -yhteisöille, mutta myös kollegoidensa innostukselle kirjoittaa niistä kolumneissaan.
Lisäksi tunnustaudun yhdeksi niistä kotikondiittoreista, jotka juhlapäivien lähestyessä käyvät leivontablogit läpi ja etsivät ideoita taas uudenlaiseen täytekakkuun tai marsipaanikoristeeseen. Ja kyllä - läppärini kotipaikka on keittiön sivupöydällä :-) Olen jopa harkinnut oman leivonta-aiheisen blogin pitämistä, että saisin tilaisuuden jakaa valokuvia omista luomuksistani. Suku ei nimittäin hirveästi jaksa innostua marsipaanin ja suklaapursotusten uusista kuvioista, vaan keskittyy ainoastaan nielaisemaan todistusaineiston.
Lähetä kommentti