Nettiyhteisöt ja virtuaalisuus ovat monelle kirosanoja, mutta samaan aikaan ne edustavat todellisuutta, jota ei voi noin vain lakaista maton alle. Tietoviikossa Kari Ahokas peräänkuuluttaa yrityksiltä paitsi ymmärrystä myös uusia liiketoimintamalleja, ja tuoreessa Mikrobitissä Kari Hintikka herkuttelee kolumnissaan ajatuksella virtuaalimaailman verottamisesta (tai pikemminkin verottamisen mahdottomuudesta).
Toisaalta ymmärrän hyvin myös sitä leipiintymistä, joka näihin keskusteluihin liittyy. On äärimmäisen vaikeaa nähdä ennalta, mitä arvoa yhteisö mahdollisesti tuottaa ja kenelle. Yritysten näkökulmasta ikuisuuskysymys viivan alle jäävistä euroista seuraa virtuaalimaailmaa kuin painajainen.
Puhuttiinpa virtuaaliyhteisöistä sitten mikro- tai makrotasolla, perimmäinen ongelma näyttää olevan yhteisen kielen löytäminen ja merkitysten yhteensovittaminen. Kun osapuolet toimivat täysin erilaisen logiikan varassa, lopputulos ei juuri mairittele. Kaupallistamista ympäristössä, jossa se jo perus-netiketin perusteella on suurin mahdollinen synti mitä ajatella saattaa? Arvonluontia pikseleistä rakennetulla lenkkarilla ja limsapullolla?
Tavallaan olen tyytyväinen, että tutkimukseni operoi pääasiassa mikrotasolla - siis virtuaaliyhteisöissä itsessään. Business -linkitykset ovat äärimmäisen pelottavia. Toisaalta työni ovat tällä hetkellä sellaisessa loppuunpalamisvaiheessa, että jo sähköpostin avaaminenkin hirvittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti