Edessä on kaksi niin sanottua lomarupeamaa. Ensimmäinen alkaa siitä, kun blogiartikkeli lähtee ensi perjantaina tarjolle lehteen, ja virallinen talviloma on sitten helmikuun alussa. Näiden ajantilojen välissä keskityn lähinnä nukkumaan, kirjoittamaan epämääräisiä jatko-opintokurssin tehtäväpapereita sekä hoitamaan muutaman hallinnollisen velvoitteen alta pois. Lisäksi yritän implementoida (eläköön finglish, kunnes kuolee) työpaikallemme ryhmäblogin ja opettaa ihmiset myös sitä käyttämään.
Helsingin Sanomien joulutestissä kysytään, onko vastaaja ollut uuttera. En pystynyt valitsemaan yksittäistä vaihtoehtoa. Olen vuoden aikana tehnyt töitä äärimmäisessä kiireessä ja paineessa, ottanut rokulipäiviä laiskotukseen, jättänyt työt tekemättä ja kotiaskareet muille, teeskennellyt ahkeraa, rentoutunut vapaa-ajalla, ja välillä pohtinut, miten hauskaa olisi tehdä töitä, jos niitä olisi. Tai vielä paremmin: jos tietäisin, mitä työni ovat.
Joinakin päivinä tiedän, toisinaan taas en, Baddingia mukaillen. Toisaalta asiassa ei ole mitään uutta tai mainitsemisen arvoista, sillä kaikki samassa tilanteessa olevat ymmärtävät yskän.
Lähestyvä juhla-aika järjettömyyksineen vaatii omat selviytymiskeinonsa, lukeudunhan syksyihmisiin mutta myös pääsiäisen preferoijiin. Odotan jo kauhulla joulupäivän selittämätöntä tympiintymistä, johon tehoaa ainoastaan maihinnousukenkäpari ja viidentoista kilometrin kävelymarssi.
Ilmeisesti tähän aikaan vuodesta olisi tarkoitus muistaa sukulaisia korteilla, mutta en ole vielä ehtinyt ajoissa sopivaan kauppaan niitä ostamaan. Lahjat yleensä hankin divarista viimeistään heinäkuussa mutta nyt silläkin saralla on ollut laihempaa. Toivon inspiroituvani viimeistään lähipäivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti