tiistaina, maaliskuuta 28

Kasvottomuuden kirous

Viime päivinä computer-mediated communication -teoriat ovat puhuttaneet useampaan kertaan. Vanhimmat tähän perinteeseen yhdistettävät tekstit, jotka sijoittuvat ajalle ennen verkottuneita henkilökohtaisia tietokoneita, ovat tutustumisen arvoisia mutta samalla kadottaneet relevanssiaan kuin viisi kautta peräkkäin joukkuetta luotsannut HT-valmentaja.

Varhaisaikojen CMC-asetelmassa näyttäytyy vahvana skeptisyys, joka on itsestäänselvyytenä liitetty ei-kasvokkaisten sosiaalisten maailmojen tutkimukseen. Taustalla nähtävästi on tutkijoiden yksioikoinen käsitys siitä, mitä voidaan pitää "sosiaalisena kanssakäymisenä".

Kasvokkaisuuden ja fyysisen läsnäolon vaatimus on - tietoisesti tai tiedostamatta - ohjannut suurimman osan tutkimuksista määrätyille raiteille ja suoraan valmiiksi myöhässä olevaan junaan.

Milloin hyvinkin muodollisia ryhmiä on yritetty virtualisoida ja lopuksi todettu lakonisesti, että eipä onnistunut; milloin taas tutkijat ovat monisanaisesti raportoineet niitä ongelmia, joita tietokonevälitteinen kommunikaatio väistämättä aiheuttaa.

Positiivinen ajattelu luontuu minulta yhtä hyvin kuin politiikka porsaalta. Silti en voi olla ihmettelemättä, miksi menneinä vuosikymmeninä on tehty niin vähän tutkimuksia epämuodollisen ryhmän edellytyksistä hyödyntää tietokonevälitteisiä kanavia tai niistä mahdollisuuksista, joita nämä välineet antavat esimerkiksi suhteessa kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Tässä GDSS-sovellukset lienevät kaikkein ansioitunein tutkimushaara, mutta monissa muissa ympäristöissä tieto on vasta saavuttamassa akateemisen kentän.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu