tiistaina, maaliskuuta 14

Tuoretta byrokratiaa

Monet verkkoyhteisöihin liittyvät ennakkoasenteet, joita graduaikana lukemani keittokirjat synnyttivät, ovat matkan varrella karisseet pois. Hyvänä esimerkkinä on uuteen yhteisöllisyyteen liittyvä vapaus ja dynaamisuus. Nämä väittämät tietenkin pätevät, jos yksilö päättää luovia erilaisten virtuaalisten verkostojen välillä ottaen palasia sieltä ja toisia täältä. Tämä voi olla tehokas tapa markkinoida itseään ja kerätä viisautta.

Tiiviiseen yhteisöön dynaamisuusajattelu ei kuitenkaan sovi, päinvastoin. "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki."

Monet rajatun intressin ympärille rakentuneet yhteisöt täyttävät lähes kaikki Weberin esittämät byrokraattisen organisaation kriteerit. Pohjimmiltaan tämä on aivan luonnollista. Monet yhteiskuntatieteilijät ovat viisaudessaan todenneet, että tietoverkkojen aikakaudella ei tarvitse luoda uutta sosiologiaa, vaan oppia ymmärtämään virtuaalisen ja konkreettisen vuoropuhelua.

Näin ollen maailma on tulvillaan verkossa syntyneitä anonyymeja yhteisöjä, jotka pyrkivät rakentamaan kaikkia koskevat standardit, kirjaamaan yhteiset toimintatavat, poistamaan yhden ihmisen mielivallan sekä tarjoamaan etenemismahdollisuuksia uusiin ja parempiin rooleihin. Samalla yhteisön valta keskittyy tietylle ydinryhmälle, kulttuuri kehittyy muutoksia vastustavaksi ("Kuka idiootti on vaihtanut otsikoiden fonttikokoa?") ja yksittäisestä jäsenestä tulee pieni ratas osana suurta koneistoa.

Se ratkaisevin ero liittynee raportointiin. En ole onneksi vielä nähnyt verkkoyhteisöä, jossa täytyisi laatia kolmena kappaleena kirjallinen selvitys siitä, mitä on tehnyt edellisellä viikolla.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu