Verkkoyhteisöt

Virtuaalisuuskasvatusta takamus edellä

TIEKEn asiantuntija Marianna Nieminen toteaa päivän Hesarissa, että Internetin pelisääntöjen opettaminen lapsille on haasteellinen tehtävä vanhemmille, järjestöille ja julkishallinnolle.

"Nyt tarvitaan verkkopalveluita, joiden avulla vanhemmat ja lapset voivat yhdessä tutustua internetin käyttöön oppien samalla verkossa toimimisen tärkeitä pelisääntöjä." (HS 26.11.2007 C5)

Olenko liian skeptis-passiivinen, kun en näe minkäänlaista tarvetta erillisille tönkköpalveluille, joiden ääreen lapsiparat yritetään väkisin istuttaa? Ei ole kummoinenkaan ponnistus nimetä kymmeniä kunniakkaita kehityshankkeita, joista ei koskaan tullut mitään. Samaan aikaan toisaalla suositut verkkopalvelut ja yhteisöt keräävät massat ääreensä.

Jos viisaus on kantamalla kannettu netinkäyttäjän päähän, ei siitä elävässä vuorovaikutustilanteessa ole välttämättä jäljellä muruakaan. Onkin syytä olettaa, että parempiin tuloksiin päästään harjoittelemalla ympäristössä, joka kiinnostaa oppijaa itseään ja on hänelle konkreettisesti hyödyksi.

Mikä estää harjoittelemasta netikettiä, tietoturvan alkeita ja mediakriittisyyttä lukemalla vuoroin asialehtiä ja vuoroin roskalehtiä tai kirjoittamalla keskustelufoorumille? Työ tekijäänsä opettaa.

Avainajatus TIEKEn skenaariossa lienee lasten ja vanhempien netinkäytön etääntyminen toisistaan, ei se, että pitäisi väkisin rakentaa opettavaisia palveluja. Analogia esimerkiksi liikennekäyttäytymiseen on selvä: jos lapsi kasvaa olosuhteissa, joissa nk. sydämen sivistystä ja toisten kunnioittamista ei tunneta lainkaan, hän tulee ajokortin saatuaan kaahaamaan muut hengiltä riippumatta siitä, onko ajotunneilla ollut käytössä fantsu liikennesimulaattori vai ei. Miksi ihmeessä nettikäyttäytyminen olisi muusta persoonasta irrallista toimintaa?

Peiliin katsomisen paikka jääkin ikävä kyllä vanhemmille, jotka eivät muiden kiireidensä lomassa ehdi tutustua nettikulttuurin olemukseen lainkaan, saati että haluaisivat keskustella siitä lastensa kanssa.

Viimeksi tänään maakuntalehden kolumnisti totesi noviisina pettyneensä pahoin Vauva-lehden keskustelupalstaan, josta ei löytynyt mitään järjellistä sisältöä, vaan ainoastaan fundamentalistiäitien yksisilmäistä vuodatusta. Sosiaalista harmoniaa kun ei välttämättä kannata lähteä etsimään netin Anonyymien Ahdistujien keskuudesta, vaan sieltä, missä harmonialle on tilaa ja mahdollisuus. Jäsenellä on oltava pelisilmää erilaisille kulttuureille, jotka kaikesta huolimatta elävät rinnakkain.

Nettilukutaitoa tämäkin.

lähettänyt Miia @ 20:44