Verkkoyhteisöt

Artikkelilöytöjä

Onnistuin viime viikolla kaivamaan tietokannoista pari taiwanilaisten tutkijoiden knowledge sharing in virtual communities -artikkelia viime ja tältä vuodelta. Lähemmäksi väitöskirjani aihetta tutkimuksen ei ole mahdollista mennä. Omalla tavallaan löydös säikäytti, mutta hyvätkin puolet ovat ilmeiset: aiempia julkaisuja aiheesta on yhden käden sormilla laskettava määrä, ja vakavasti otettavista lähteistä (toisin kuin teoreettisista lähestymistavoista) on ollut huutava pula.

Toiseksi, molemmat tutkimukset noudattavat kvantitatiivista lähestymistapaa. Kaikki on siistiä, viimeisteltyä ja kellontarkkaa. Olin jo saada tästä kompleksin, mutta yksi maailma ei tietystikään sulje toista pois; artikkeleissa keskitytään katsomaan kahden tai kolmen tekijän vaikutusta tiedon jakamiseen virtuaaliyhteisöissä. Minun tarkoitukseni olisi niputtaa ne kaikki, mikä ei todellakaan ole yhden surveyn juttu. Kolmanneksi, tarkasteltavat tekijät (trust, self-efficacy, outcome expectations, social capital) antavat olettaa, että kaikesta huolimatta liikun oikeilla vesillä.

Lukupäivän aamuohjelmassani oli Kwai & Wagner (2007, in press) artikkeli "Weblogging: A study of social computing and its impact on organizations", Decision Support Systems. Social computing -termin nappasin OLKC -konferenssin abstraktiini jo viime viikolla, sillä social software aiheuttaa samanlaista riivausta kuin virtuaalisuus aikanaan. En keskity välineisiin jonakin passiivisena ominaisuusnippuna, vaan siihen, mitä ihmiset niillä tekevät ja kuinka organisaatiot niistä hyötyvät.

Kwai ja Wagner tunnistivat 33 kiinalaisesta opiskelijasta muodostuneen haastatteluaineiston perusteella neljä blogien käyttäjätyyppiä: äärimmäisen intensiivinen habitual, astetta vähemmän riehakas active user (tosin ainoa ero näyttää olevan bloggaamiseen käytetyssä ajassa, joka ei muutoinkaan ole vakio), lähinnä omaa itseään ja läheisiä ystäviään varten kirjoittava personal user, ja hyvin vähän tai ei ollenkaan kirjoittava blogging lurker, joka keskittyy blogien lukemiseen.

Tulokset korostavat yksilön tarpeiden määrittävän käytön ja käyttötavat. Ei siis mitään uutta auringon alla. Tosin kirjoittajat vertaavat ilmiötä task-technology -malliin ja pistävät sen uusiksi puhuen needs-technology modelista. Ymmärtääkseni epävirallisissa yhteisöissä määrittävä tekijä on tarve, virallisessa organisaatiossa taas tehtävä. Näitä yhdistämällä vasta keitos syntyisikin.

Artikkelin johtopäätöksissä tarkastellaan bloggaamisen vaikutuksia organisaatioissa. Vastaan tuli tuttu kahtiajako: intra-organizational ja customer relationships. Sisäinen ja ulkoinen toivottavasti pysyvät minullakin matkassa aina väitöspäivään asti.

Jatkotutkimusaiheena kirjoittajat toteavat, että tutkijoiden tulisi haastatella yritysbloggaajia. Kiitos kannanotosta - se onkin jo tehty. Luonnollisesti tarvitaan reippaasti lisää tutkimusta erilaisissa korporaatioympäristöissä.

Tiistain välikaljan aikana olin saanut valaisevaa sähköpostia Int. J. of Knowledge and Learningin editorilta eli blogiartikkelimme raakileversion oikoluettavaksi. Tällä kertaa teksti oli vain viisi kuukautta myöhässä. Hyvällä onnella Kosonen et al. "Weblogs and internal communication in a corporate environment: a case from the ICT industry" tulee ulos jo tämän vuoden puolella, kuohuviinit esiin!

lähettänyt Miia @ 16:58