Vanha kansa ei suvainnut kiroilua sunnuntaisin, mutta he eivät hakeneetkaan ajatuksilleen inspiraatiota Helsingin Sanomista.
Päivän HS esittelee Ruotsinpyhtään kirkonkylän elämänmenoa. Kylässä toimii 60-luvun aikaisessa hengessä vanha huoltoasema, jonka kahvioon väki kokoontuu aamusta alkaen. Eräs kanta-asiakkaisiin lukeutuva rouva pahoittelee, että vastaavia paikkoja ei tienvarsilta enää löydä, vaan lähes kaikki asemat on ahdettu valmiiseen ABC-muottiin samoine ruokineen ja palveluineen.
En ole tullut käyneeksi Ruotsinpyhtäällä, mutta vastaavia tunnelmia herätti jo viimekesäinen visiitti Turun saaristossa Iniön kyläkaupassa. Mikä on tuhonnut lähikaupat, yrittäjät ja persoonallisuuden kunnioittamisen?
Ainoa paikka, jossa kuluttajalla on vielä runsaasti eri vaihtoehtoja, lienee netti. Verkko-ostamisen vaihtoehtoisuus piilee sen marginaalisuudessa, ja sama toisinpäin - esimerkkinä päivän Hesarissa mainitut "lolivaatteet", joita ompelutaidoton harrastaja voi verkon välityksellä ostaa ammattitaitoisemmalta tekijältä.
Perjantain Digitodayn uutiskolumni esittelee, kuinka Verkkokauppa.com :in tuotteita voi jatkossa ostaa räätälöitynä, siis ulkonäöltään asiakkaan toiveiden mukaan tuunattuna. (Miten minulla on tunne, että personoiduista tuotteista piti tulla netin arkipäivää jo IT-kuplan aikoihin?)
Tietenkin verkkokaupankäynnissä ovat edustettuina myös ei-niin-marginaaliset massat kuten Amazon, mutta eiköhän ostopäätös tällöinkin kohdistu enimmäkseen tuotteisiin, jotka reaalimaailmassa ovat kiven alla tai ylenpalttisen kalliita. Tässä mielessä verkkokaupat muistuttavat etäisesti virtuaaliyhteisöjä: suosittu bulkkipalvelu kerää runsaasti satunnaisia käyttäjiä, mutta lähimpänä ihmisten sydäntä ovat pienet niche -ryhmät.
Nämä turvalliset saarekkeet ovat reaalimaailmasta katoamassa.
En tiedä, onko virtuaalitodellisuus pian ainoa paikka, jossa voi välttyä katselemasta esimerkiksi giganttisia kauppakeskuksia, typeränä ympäriinsä säntäileviä asiakkaita, niitä surullisen kuuluisia ABC-asemia tai vihreitä kortteja. "Jätä aivosi S-narikkaan - bonukset kotiin" -malli leviää leviämistään, kunnes laskee kaiken allensa.
En myöskään tiedä kumpi on irvokkaampaa, vanhalla työväenaatteella ratsastaminen ja sen suruton kytkeminen amerikkalaiseen ketjumalliseen tehokkuusmammuttiin, vaiko se yleinen kritiikittömyys ja välinpitämättömyys, joka ihmisiä vaivaa suhteessa koko kuluttamisen tarpeellisuuteen (ostetaan vain siksi, kun sitä jotain nyt sieltä sai).
Lähes yksinomaan ruoalle ja juomalle omistautuneena kuluttajana olen huolissani siitä, mitä kahviloille, ruokaravintoloille ja vanhan ajan kaljakuppiloille tapahtuu vihreänsinertävän tsunamin pyyhkäistessä yli koko valtakunnan. Mistäköhän löytyisi pienyrittäjät, naiset ja aidon palvelun tunnustava työväenaate, joka muistaisi näitä viimeisiä ahertajia?
Kaikkea idylliä kun ei ole mahdollista eikä tarpeellista siirtää virtuaalimaailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti