Verkkoyhteisöt

Todellisuudet ristissä

Tuoreessa MikroBitissä sekä Kari A. Hintikka että toimittaja-tutkija Pasi Kivioja kolumnisoivat netin ja perinteisen median suhteesta. Hintikka on epäilemättä oikeassa tähdentäessään perinteisen median, kuten Ylen uutisten, asemaa ajantasaisen ja kriittisen tiedon välittäjänä. Verkon aseita tietenkin ovat nopeus ja kollektiivinen tekeminen, mutta mitä suurempia uutisia media käsittelee, sitä turvallisemmiksi tukevammin institutionalisoituneet mediat koetaan.

Mitä ihmettä minäkään olisin tietänyt ympäröivästä maailmasta viimeksi kuluneen 12 vuoden aikana ilman teksti-tv:tä? Yksi ja sama viestinnän kanava on tarjonnut aina tuoreen uutissisällön, pohtinut ilmiöitä niiden takana, ja valaissut kouriintuntuvasti sekä yhteiskunnallista murrosta ("chattiviestit vain 0,84 euroa kpl") että mielipide- ja kirjeenvaihtoilmoitusten kautta yksittäisen ihmisen taistelua arjessa tahattoman ja ehtymättömän huumorin säestyksellä. ("Hei! Kirjoita minulle. Olen 23 v avoliitossa asuva elävä nainen." "Voit olla esim. nainen tai mies. Olisi hyvä jos harrastaisit hieman itsesi tutkiskelua, miel. henkisellä tasolla".)

Kiviojan havainnointi osuu niin ikään asioiden ytimeen:
"...Pertti Perustoimittaja ei ole web 2.0:sta vielä kuullutkaan. Tai jos on kuullutkin, hän ihmettelee, miten se kakkonen eroaa ykkösestä ja hälyttää atk-tuen asentamaan koneelle 'uuden päivityksen internetistä'." (MB 2/2007, s. 77)

Sanomalehden vanhan linjan toimituskunnan tarinoita joskus kuunnelleena: taidatkos sen paremmin sanoa.

Yhdeksän kilometrin kävely pakkaslumisateessa johdatti kirkastuneeseen mieleeni muitakin humoristisia sattumuksia. Erehdyin kerran kommentoimaan näkemääni maisemaa sanomalla "Ihan kuin tietokonepelissä", mikä ei niin yllättäen herätti hilpeyttä kuulijassa. Yleensä kai keinotodellisuuksien tarkoitus on jäljitellä todellisuutta, mutta minulle todellisuus muistuttaa tietokonepeliä - joskus etäisemmin ja joskus läheisemmin.

Käytännössä ajatelmani tarkoitus oli tietenkin todeta visuaalinen yhteys virtuaalisten kilpa-ajojen taustamaiseman ja vallinneen säätilan välillä. Toisaalta, jos asiaa tarkemmin ajattelee, arkielämäämme kuuluu paljon tietokonepelimäistä hengissä selviytymisen harjoittelua. Rationaalisen koulukunnan edustajat tarkastelevat jopa sosiaalista kanssakäymistä pelinä. Liikenteessä väistelemme tielle äkkiarvaamatta hyppiviä lapsia, ulkomaalaisia pyörällä liikkuvia vaihto-opiskelijoita sekä potentiaalisia rattijuoppoja. Marketissa suunnittelemme ja optimoimme reittimme vältelläksemme konsulentteja, joiden sosiaalisuuden malja on suomalaiseen mielentilaan nähden ylitsevuotavainen.

Jokaisesta onnistuneesta suorituksesta saa kokemuspisteitä ja krediittiä, ellei konkreettisessa ja mitattavassa muodossaan, niin ainakin virtuaalisesti.

lähettänyt Miia @ 19:25