tiistaina, marraskuuta 8

Menneisyyden paluu

Törmään toistuvasti väittämään, jonka mukaan puhtaasti tekstipohjainen verkkoyhteisö on jäänne menneisyydestä. "Se meni jo, mitä vielä mietit?" Kenties olenkin poikkeuksellisen tyhmä, kun en ole onnistunut muodostamaan selkeää käsitystä ilmiöstä kaiken tämän jo nähdyn, tiedetyn ja kirjoitetun keskellä.

On toinenkin vaihtoehto. Ehkäpä determinismi ja pakkoteknologistuminen sanelee, millaisia asioita yhteisötutkijoiden on suotavaa pitää julkisesti esillä? Päivän trendeistä kootaan tuhat ja yksi powerpoint -esitystä ja ennen kuin ainoatakaan järkevää teoriaa on ehditty muodostaa kontekstissa X, siirrytään seuraavaan virtaukseen, joka voi olla vaikkapa mobiiliyhteisö tai pahimmassa tapauksessa "ubiquitous community".

En ymmärrä tekstipohjaisuuden halveksimista siitä syystä, että se on kaiken online -viestinnän sydän ja täysin käyttökelpoista tavaraa tuhansille yhteisöille. Kaikki eivät yksinkertaisesti halua mennä verkkoon pelkästään idlatakseen virtuaalisessa hampurilaisbaarissa ja ihaillakseen jalassaan olevia Niken virtuaalilenkkareita.

Toiseksi, vanhat ja kertaalleen haudatut ilmiöt palaavat aina myöhemmin uudestaan, vain hieman hiotumpina. Virtuaalihengailun tilat ovat suoraa jatkoa perinteisille MUDeille. Nyyssiryhmien suosio hiipuu, sillä nyt täytyy kirjoittaa ne täsmälleen samat asiat ryhmän sijasta omiin blogeihin ja rakentaa saman alan ammattilaisten blogeista verkosto.

Keisarille ei kuitenkaan saada vaatteita päälle pelkästään hurraata huutelemalla, vaan jonkun pitäisi ehtiä ja kyetä tekemään myös se varsinainen tutkimustyö. Peruskysymys onkin "Voisiko joku kertoa, mitä täällä tapahtuu"?

Siihen kannattaa yhä edelleen palata.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu