Verkkoyhteisöt

Valtaa ja sananvaltaa

Virtuaalisten yhteisöjen tutkimukseen liittyy kaksi ahkeraan viljeltyä kliseetä. Ensimmäinen on koko ilmiön teilaaminen ja vetäminen vessasta alas, koska todellisessa yhteisössä tarvitaan aina suoraa kommunikaatiota ihmisten kesken. Toinen on empowerment -hype, jossa verkko nähdään kaikkien sorrettujen ja heikkojen uutena (!) vallan kanavana, syvällisten aatosten sulattamona ja aikansa eläneiden hierarkioiden romuttajana. Köyhät, vähäosaiset, sairaat ja fyysisesti vammautuneet löytävät uuden elämän.

Rohkenen epäillä. Globalisaatio on onneksi liian suuri kysymys mahtuakseen päähäni (kiitos kysymästä, lakaisen koko ongelman mieluiten maton alle), mutta oman maamme vähäosaiset sinne vielä sopivat. Nyt kun suomalaisia on juuri valaistu uutisella, jonka mukaan Internet on nykyään lähes elinehto työpaikan etsimisessä, kuinkahan moni tietotekniikan kehityksestä ja verkkoyhteyksien ulottumattomista pudonnut on huomannut syntyneensä väärälle planeetalle. Samaan aikaan toisaalla uhrataan valtavasti rahaa, jotta saataisiin aikaan hienon näköisiä tietoyhteiskuntastrategioita ja teorioita laajakaistayhteyksien leviämisnopeudesta, jotta Suomi ei putoaisi ns. kehityksen matkasta ja - Baudrillardia mukaillen - Öllölänmutkan peräkylässäkin osattaisiin ostaa juuri ne tuotteet, jotka amerikkalaiset tällä hetkellä haluavat meidän ostavan.

Omassa elämässäni on ollut sopivassa suhteessa sekä hyvä- että huono-osaisuutta, mutta ainakin yhdessä asiassa verkko on "valtaistanut" minut. On omituista, että kukaan tutkija ei ole kiinnittänyt tähän ilmiöön laajempaa huomiota.

Virtuaalisesti meillä näet on mahdollisuus sanoa asioista jotain, vaikka emme olisikaan saaneet syntymälahjaksi kahdensadan desibelin äänijänteitä. Tiedättehän tilanteen: haluaisitte ilmaista mielipiteenne, mutta siitä ei tule mitään, koska samassa tilaisuudessa on mukana joukko kymmenen norsun äänenvoimakkuudella jyriseviä asiantuntijoita, jotka joka tapauksessa tietävät maailmasta kaiken tarpeellisen. Onneksi heille järjestetään runsaasti kahvitilaisuuksia, seminaareja, konferensseja ja kunnanvaltuuston kokouksia, joissa he voivat kaikessa rauhassa puhua toistensa päälle. OKM (omat korvatulpat mukaan)!

lähettänyt Miia @ 17:45