Tein havainnon: aina kun minulla on asiaa muille tutkijoille ja itselleni tämän blogin välityksellä, sitä edeltää pitkä kävelylenkki. Näin kävi jälleen tänään (askelmittarin mukaan 11 km). Kenties ilmiöllä on jotain tekemistä aivojen tuulettumisen kanssa, mikä tietenkään ei yllätä liikunnasta ja sen vaikutuksesta tietäviä. Lajilla tai tyylillä ei liene suuremmin merkitystä. Omalla kohdallani valinnat selittyvät milloin olosuhteilla, milloin polvi- ja selkävioilla ja muilla ennenaikaisen fyysisen romuttumisen airueilla.
Tästäkin huolimatta onnistuin samalla tekemään nk. paikon eli korjasin ennen lomaa rästiin jäänyttä artikkelia, minkä lisäksi arvoin tulevat tutkimusaiheeni ulottuen vuoteen 2009.
Yleisestä kirkastuksesta, punssista ja teestä huolimatta huomaan kirjoittamisen aiheuttavan fyysisiä tuskia. Se taas johtuu siitä, että olen soittanut pitkähkön tauon jälkeen kitaraa ja tehnyt sormenpäistä muhennosta. Teräskielet eivät armahda puolen tunnin harrastelijoita, ja uuden soittimen hankintaa hidastaa edempänä listalla oleva digitaalipiano.
Olotilaa voisi verrata chilin siementen riipimiseen "vahingossa" ilman suojakäsineitä.
5.2.07
Vain lukeminen on tärkeää, eikä oikeastaan sekään
Oma virtuaalilapseni eli työporukkamme intranet tiesi kertoa seuraavaa: OACS järjestää huhtikuussa Wikipedia -workshopin , jonka aiheet ovat pelottavan mielenkiintoisia.
Mainituista näkökulmista taidan tähän hätään olla kiinnostunein yksilön roolista kyseisen kaltaisessa virtuaaliekosysteemissä, eli operoin edelleen mikrotasolla. Tietenkin myös organisoitumisen käytännöt sujuvat suoraan viran puolesta - tohdinkohan edes mainita ääneen sanoja trust vs. control.
Loman myötä kävelin tänään runsaat 11 kilometriä perin virkistävässä säässä ja reissullani sijoitin divarissa rahaa vinyylilevyihin, nuotteihin ja vieläpä seuraaviin teoksiin: Eino Linnalan "Yleinen musiikkioppi 1", Karl-Erik Michelsenin "Viides sääty - Insinöörit suomalaisessa yhteiskunnassa" sekä kauan etsitty Tex Willer Kronikka nro 4. Näistä olen toistaiseksi lukenut yhden kokonaan.
Kaikesta huolimatta aikaa jäi ruhtinaallisesti myös Laadullinen tutkimus kauppatieteissä -kirjan keskimmäisiin lukuihin. Opin, että yrityselämässä kokoukset ovat rituaalisia suorituksia. Allekirjoitan sokkona, vaikka en kyseistä elämää tunnekaan.
"Säännöllinen pääsy näihin kokouksiin kertoo vakiintuneesta asemasta - aivan kuten pääsy ehtoollista jakamaan tekee kerralla näkyväksi aseman uskonnollisessa yhteisössä (kts. Boden, 1994). Kokouksilla on myös merkittävä asema päätöksenteossa: vaikka kokoukset usein lähinnä siunaavat päätökset kirjaamalla muualla jo tehdyt asiat pöytäkirjoihin 'ex post facto', täyttyy näin yrityselämälle tärkeä rationaalisuuden symboliikka. Asiat voidaan jälkeenpäin selittää ikään kuin ne olisivat johtuneet kokouksissa tehdyistä päätöksistä, olipa asioiden ja päätösten suhde alunperin ollut mikä tahansa."
Tunnistaako joku tästä myös yliopiston?
Hallitus istuu ja hallitus kommentoi, mutta miten käy hallitukselta virtuaalikokous?
Peukaloisen retket -piirrettyä mukaillakseni, jälkimmäinen olisi jo kokonaan toinen tarina. Summa summarum, kirja on kaiken kaikkiaan värikästä ja helppoa luettavaa, enkä ole edes ehtinyt neljänteen eli metodologiseen osioon.
Mainituista näkökulmista taidan tähän hätään olla kiinnostunein yksilön roolista kyseisen kaltaisessa virtuaaliekosysteemissä, eli operoin edelleen mikrotasolla. Tietenkin myös organisoitumisen käytännöt sujuvat suoraan viran puolesta - tohdinkohan edes mainita ääneen sanoja trust vs. control.
Loman myötä kävelin tänään runsaat 11 kilometriä perin virkistävässä säässä ja reissullani sijoitin divarissa rahaa vinyylilevyihin, nuotteihin ja vieläpä seuraaviin teoksiin: Eino Linnalan "Yleinen musiikkioppi 1", Karl-Erik Michelsenin "Viides sääty - Insinöörit suomalaisessa yhteiskunnassa" sekä kauan etsitty Tex Willer Kronikka nro 4. Näistä olen toistaiseksi lukenut yhden kokonaan.
Kaikesta huolimatta aikaa jäi ruhtinaallisesti myös Laadullinen tutkimus kauppatieteissä -kirjan keskimmäisiin lukuihin. Opin, että yrityselämässä kokoukset ovat rituaalisia suorituksia. Allekirjoitan sokkona, vaikka en kyseistä elämää tunnekaan.
"Säännöllinen pääsy näihin kokouksiin kertoo vakiintuneesta asemasta - aivan kuten pääsy ehtoollista jakamaan tekee kerralla näkyväksi aseman uskonnollisessa yhteisössä (kts. Boden, 1994). Kokouksilla on myös merkittävä asema päätöksenteossa: vaikka kokoukset usein lähinnä siunaavat päätökset kirjaamalla muualla jo tehdyt asiat pöytäkirjoihin 'ex post facto', täyttyy näin yrityselämälle tärkeä rationaalisuuden symboliikka. Asiat voidaan jälkeenpäin selittää ikään kuin ne olisivat johtuneet kokouksissa tehdyistä päätöksistä, olipa asioiden ja päätösten suhde alunperin ollut mikä tahansa."
Tunnistaako joku tästä myös yliopiston?
Hallitus istuu ja hallitus kommentoi, mutta miten käy hallitukselta virtuaalikokous?
Peukaloisen retket -piirrettyä mukaillakseni, jälkimmäinen olisi jo kokonaan toinen tarina. Summa summarum, kirja on kaiken kaikkiaan värikästä ja helppoa luettavaa, enkä ole edes ehtinyt neljänteen eli metodologiseen osioon.
1.2.07
Todellisuudet ristissä
Tuoreessa MikroBitissä sekä Kari A. Hintikka että toimittaja-tutkija Pasi Kivioja kolumnisoivat netin ja perinteisen median suhteesta. Hintikka on epäilemättä oikeassa tähdentäessään perinteisen median, kuten Ylen uutisten, asemaa ajantasaisen ja kriittisen tiedon välittäjänä. Verkon aseita tietenkin ovat nopeus ja kollektiivinen tekeminen, mutta mitä suurempia uutisia media käsittelee, sitä turvallisemmiksi tukevammin institutionalisoituneet mediat koetaan.
Mitä ihmettä minäkään olisin tietänyt ympäröivästä maailmasta viimeksi kuluneen 12 vuoden aikana ilman teksti-tv:tä? Yksi ja sama viestinnän kanava on tarjonnut aina tuoreen uutissisällön, pohtinut ilmiöitä niiden takana, ja valaissut kouriintuntuvasti sekä yhteiskunnallista murrosta ("chattiviestit vain 0,84 euroa kpl") että mielipide- ja kirjeenvaihtoilmoitusten kautta yksittäisen ihmisen taistelua arjessa tahattoman ja ehtymättömän huumorin säestyksellä. ("Hei! Kirjoita minulle. Olen 23 v avoliitossa asuva elävä nainen." "Voit olla esim. nainen tai mies. Olisi hyvä jos harrastaisit hieman itsesi tutkiskelua, miel. henkisellä tasolla".)
Kiviojan havainnointi osuu niin ikään asioiden ytimeen:
"...Pertti Perustoimittaja ei ole web 2.0:sta vielä kuullutkaan. Tai jos on kuullutkin, hän ihmettelee, miten se kakkonen eroaa ykkösestä ja hälyttää atk-tuen asentamaan koneelle 'uuden päivityksen internetistä'." (MB 2/2007, s. 77)
Sanomalehden vanhan linjan toimituskunnan tarinoita joskus kuunnelleena: taidatkos sen paremmin sanoa.
Yhdeksän kilometrin kävely pakkaslumisateessa johdatti kirkastuneeseen mieleeni muitakin humoristisia sattumuksia. Erehdyin kerran kommentoimaan näkemääni maisemaa sanomalla "Ihan kuin tietokonepelissä", mikä ei niin yllättäen herätti hilpeyttä kuulijassa. Yleensä kai keinotodellisuuksien tarkoitus on jäljitellä todellisuutta, mutta minulle todellisuus muistuttaa tietokonepeliä - joskus etäisemmin ja joskus läheisemmin.
Käytännössä ajatelmani tarkoitus oli tietenkin todeta visuaalinen yhteys virtuaalisten kilpa-ajojen taustamaiseman ja vallinneen säätilan välillä. Toisaalta, jos asiaa tarkemmin ajattelee, arkielämäämme kuuluu paljon tietokonepelimäistä hengissä selviytymisen harjoittelua. Rationaalisen koulukunnan edustajat tarkastelevat jopa sosiaalista kanssakäymistä pelinä. Liikenteessä väistelemme tielle äkkiarvaamatta hyppiviä lapsia, ulkomaalaisia pyörällä liikkuvia vaihto-opiskelijoita sekä potentiaalisia rattijuoppoja. Marketissa suunnittelemme ja optimoimme reittimme vältelläksemme konsulentteja, joiden sosiaalisuuden malja on suomalaiseen mielentilaan nähden ylitsevuotavainen.
Jokaisesta onnistuneesta suorituksesta saa kokemuspisteitä ja krediittiä, ellei konkreettisessa ja mitattavassa muodossaan, niin ainakin virtuaalisesti.
Mitä ihmettä minäkään olisin tietänyt ympäröivästä maailmasta viimeksi kuluneen 12 vuoden aikana ilman teksti-tv:tä? Yksi ja sama viestinnän kanava on tarjonnut aina tuoreen uutissisällön, pohtinut ilmiöitä niiden takana, ja valaissut kouriintuntuvasti sekä yhteiskunnallista murrosta ("chattiviestit vain 0,84 euroa kpl") että mielipide- ja kirjeenvaihtoilmoitusten kautta yksittäisen ihmisen taistelua arjessa tahattoman ja ehtymättömän huumorin säestyksellä. ("Hei! Kirjoita minulle. Olen 23 v avoliitossa asuva elävä nainen." "Voit olla esim. nainen tai mies. Olisi hyvä jos harrastaisit hieman itsesi tutkiskelua, miel. henkisellä tasolla".)
Kiviojan havainnointi osuu niin ikään asioiden ytimeen:
"...Pertti Perustoimittaja ei ole web 2.0:sta vielä kuullutkaan. Tai jos on kuullutkin, hän ihmettelee, miten se kakkonen eroaa ykkösestä ja hälyttää atk-tuen asentamaan koneelle 'uuden päivityksen internetistä'." (MB 2/2007, s. 77)
Sanomalehden vanhan linjan toimituskunnan tarinoita joskus kuunnelleena: taidatkos sen paremmin sanoa.
Yhdeksän kilometrin kävely pakkaslumisateessa johdatti kirkastuneeseen mieleeni muitakin humoristisia sattumuksia. Erehdyin kerran kommentoimaan näkemääni maisemaa sanomalla "Ihan kuin tietokonepelissä", mikä ei niin yllättäen herätti hilpeyttä kuulijassa. Yleensä kai keinotodellisuuksien tarkoitus on jäljitellä todellisuutta, mutta minulle todellisuus muistuttaa tietokonepeliä - joskus etäisemmin ja joskus läheisemmin.
Käytännössä ajatelmani tarkoitus oli tietenkin todeta visuaalinen yhteys virtuaalisten kilpa-ajojen taustamaiseman ja vallinneen säätilan välillä. Toisaalta, jos asiaa tarkemmin ajattelee, arkielämäämme kuuluu paljon tietokonepelimäistä hengissä selviytymisen harjoittelua. Rationaalisen koulukunnan edustajat tarkastelevat jopa sosiaalista kanssakäymistä pelinä. Liikenteessä väistelemme tielle äkkiarvaamatta hyppiviä lapsia, ulkomaalaisia pyörällä liikkuvia vaihto-opiskelijoita sekä potentiaalisia rattijuoppoja. Marketissa suunnittelemme ja optimoimme reittimme vältelläksemme konsulentteja, joiden sosiaalisuuden malja on suomalaiseen mielentilaan nähden ylitsevuotavainen.
Jokaisesta onnistuneesta suorituksesta saa kokemuspisteitä ja krediittiä, ellei konkreettisessa ja mitattavassa muodossaan, niin ainakin virtuaalisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)