Verkkoyhteisöt

Kun tietotekniikasta tuli surffailun synonyymi

Uusimman opiskelijapalautteen mukaan valmistuneet maisterimme antavat runsaasti pyyhkeitä tietotekniikan sivuaineopinnoille. Kursseja pidetään tietoliikennepainotteisina, teknisinä, jäykkinä ja hyödyttöminä.

Etenkään viime mainittu ei mahdu järkeeni, ei vaikka miten päin asiaa ajattelisin. Koska tietoverkkojen alkeiden ymmärtämisestä tuli työnteon kannalta hyödytöntä? Tapahtuiko se siinä vaiheessa, kun isä Internetin osti, minkä seurauksena surffailusta tuli kaiken kansan jokapäiväinen toiminto, jonka suorittamiseen ei tarvita muita kykyjä kuin hiiren heiluttelu?

Minulle yksikään yliopiston kurssi ei tarjonnut yhtä paljon hyötyä ja huvia kuin tietoliikennetekniikka harjoitustyökursseineen, tietoturvallisuuden alkeiden sisäistäminen ja ohjelmistotuotannon paikoin nyrjähtäneeseen maailmankuvaan tutustuminen. Myönnettäköön, että kaksi laajaa ohjelmointikurssia ei juuri oppimista tukenut saati sijoittunut millään lailla muuhun ~35 ov kokonaisuuteen, mutta terveellistä aivojumppaa ne tarjosivat siinä missä aineessamme korkealle arvostettu kahden päivän istuskelu johtamisaiheisilla intensiiviluennoilla ja mukavien jutustelu professoreiden kanssa lounas- ja kahvipöydissä.

Vihaan ajatusmallia, jonka mukaan kaikille yhteisistä rakenteista ja periaatteista ei tarvitsisi tietää mitään, mutta sen sijaan pitäisi käyttää satoja tunteja esimerkiksi jonkin spesifin, jäykän ja järjettömän tietojärjestelmän käytön opetteluun, nimiä mainitsematta. (Nämä ovat juuri niitä ohjelmistotuotannon perversioita - ohjelmoijien tuotokset tanssittavat käyttäjiä, eikä päinvastoin.)

Täysin suljetut, kököt järjestelmät ovat kuolevaa maailmaa ja siihen ajatukseen ihmisiä pitäisi myös kasvattaa. Missä muualla tähän on mahdollisuus, ellei yliopistossa?

Alkuun palatakseni, jäljellä ovat vielä mahdolliset syyt tietotekniikan tappotuomioon. Kykenen yhdeltä istumalta hahmottamaan neljä mahdollista tekijää:

1. Opetus on oikeasti huonoa, mikä ei ole kovin todennäköistä; tietenkin on hyviä opettajia ja heikompia opettajia, mutta se on toinen tarina.

2. Opiskelijoilla on pitkällinen kokemus työelämästä, joten kaikki on heille ennestään tuttua. - Ottaen huomioon millaisia vaikeuksia tietoturvariskien ymmärtäminen, salasanojen säännöllinen vaihtaminen tai vastaaminen oikein kysymykseen "Onko mahdollista lähettää itselleen sähköpostia?" aiheuttaa keskivertomaistereissa, tämä on vielä vähemmän todennäköistä.

3. Opiskelijoilla on pitkällinen kokemus työelämästä, minkä vuoksi he ovat tottuneet siihen, että atk-tuki hoitaa kaikki tietokoneisiin liittyvät asiat heidän puolestaan.

4. Kurssit harjoitustöineen vaativat huomattavasti enemmän panostusta kuin omat kurssimme, minkä vuoksi ne herättävät närästystä ja kyllästymistä, etenkin yhdistettyinä jäykkiin aikatauluihin.

Annan ääneni kahdelle viimeiselle vaihtoehdolle.

Liitettäköön perusasiat siten vaikka osaksi tietotyön tekemisen alkeiskurssia (Basics in Doing Knowledge Work Independently, 4 ECTS), niin sana "tekniikka" ei pääse herättämään vieroksunnan oireita kenessäkään.

lähettänyt Miia @ 10:38