Verkkoyhteisöt

CMC:n juurilla

Sunnuntaipäiväni täyttivät yhdeksän tietokonevälitteistä kommunikaatiota käsittelevää artikkelia. Ne oli välttämätöntä lukea alta pois, ennen kuin loput klassikot saapuvat.

Vielä tänäänkään en pysty ajattelemaan täysin kirkkaasti, enkä varsinkaan napakalla ja selkeällä suomen kielellä. Päästäni löytyvät vain cues-filtered-out view, social information processing theory ja relational communication. Lukemisen lomassa otin päiväunet ja unessa olin mielestäni hereillä. Yllätys oli suuri, kun lopulta puhelimen soidessa huomasin, että en ollutkaan.

Tutkimuksen teoreettista perustaa ei voi rakentaa omien mielipiteiden varassa, mutta henkilökohtaisesti luen erityisen mielelläni Joseph Waltherin tekstejä. Ne ovat perusteltuja ja sisällöltään jämäköitä, mutta myös värikkäästi kirjoitettuja. Aiemman empiirisen tutkimuksen heikkouksia Walther kuvailee sanoilla "throwing the empirical baby out with the theoretical bathwater". Tässä lienee kyse tutkijoille tutusta ongelmasta: oivaltavat ja tärkeät empiiriset havainnot jäävät vaille kunnollista perustaa, jos ilmiön taustateorioita ei tunneta (tai ne tietoisesti hylätään).

Erityisesti hyperpersonaalista virtuaalista suhdetta kuvaavat väittämät ovat yhteisöjen todellisuudessa arkipäivää ja jääneet kirjallisuudessa yllättävän vähälle huomiolle. Intressiyhteisöjen kohdalla puhuisinkin mielelläni "kuvitellusta luottamuksesta", joka ei perustu realiteetteihin. Vastaanottaja rakentaa yli-ihannoidun kuvan toisesta osapuolesta ja tarkasti optimoitu sosiaalisen informaation vaihdanta vain vahvistaa tätä näkemystä. Lähettäjä voi valita, mitä hän haluaa sanoa, eikä kukaan tiedä hyökätä kimppuun vaikka näkemys itsestä olisikin hieman vääristelty. Vai kuinka moni verkkofoorumille kirjoittava on avoimesti todennut olevansa 52-vuotias moniriippuvainen juoppo, joka ei koskaan peseydy?

lähettänyt Miia @ 14:50