Verkkoyhteisöt

Luottamuksesta

Loman jatkumisen kunniaksi ensimmäinen kokonainen artikkeli lähtee tällä viikolla hylättäväksi networking and virtual organizations -journaliin. En silti pidä hylkäystä minään vahinkona, sillä virtuaalista luottamusta käsitteleviin konferensseihin paperi istuu kuin valettu.

Jos saisin vastaavan artikkelin nyt luettavakseni, ilahtuisin suuresti sen sisällöstä, joten täysin hakoteille tuskin olen onnistunut menemään teorioiden pyörittelystä huolimatta.

Kaksi perustavaa ongelmaa kuitenkin värittää kaikkea, mitä tutkimusaiheestani kirjoitetaan.

Ensimmäinen on kysymys siitä, mihin luottamusta tarvitaan. Toiset sanovat, että verkossa on valtava luottamisen tarve, koska se on tuntemattomien ja kasvottomien maailma. Toiset taas eivät pidä koko kysymystä todellisena. Ne osallistuvat, jotka kokevat sen itselleen mielekkäänä - heillä on siis myönteinen asenne, siinä kaikki. Ja se taas on korkeintaan psykologian heiniä.

Toinen ongelma on eri tieteenalojen välinen. Omille koivilleen on lähes mahdotonta löytää tukevaa jalansijaa, koska tutkijat ymmärtävät luottamuksen niin monella eri tavalla. Pisimmälle ovat menneet ne titeläiset, jotka pitävät luottamusta synonyymina järjestelmän luotettavuudelle. Puurot ja vellit ovat sekaisin monella muullakin.

Minulle on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi kallistua perinteiseen sosiologiaan ja tuoda sen luottamusnäkemys vaikka väkivalloin verkkomaailmaan. Moni klassikko luultavasti kääntyisi haudassaan jos tietäisi mitä olen tehnyt, ja ne loput luultavasti joutuvat sinne viimeistään väitöskirjani valmistuttua. Perusteluni on kuitenkin lyhyt ja ytimekäs. Yhteisö on yhteisö, verkossa tai ilman. Pelkkä kylmä laskelmointi, kontrollijärjestelmät ja luotetut kolmannet osapuolet eivät riitä selittämään, mistä ilmiössä on kyse. Luottajia ovat aina ihmiset ja vastaukset kysymyksiin löytyvät heidän päästään.

lähettänyt Miia @ 11:50