Annos CMC-realismia

Edellisessä postauksessa toivoin tutkimusyhteisön kommentoivan lukemaansa ja näkemäänsä avoimemmin verkossa. Kaunis ajatus, joka ei yleensä toteudu käytännössä. Syitä on monia ja osa niistä ohessa, koska olen juuri tänään opiskellut aihetta.

Minulla on käytännössä kaksi viikkoa aikaa koota valmiiksi väitöskirjan johdannon "iso keskustelu", joka edustaa teoreettista kehikkoa. Maaliskuun joudun kokonaisuudessaan varaamaan kahden eri konferenssijulkaisun kirjoittamiseen ja pariin haastattelupäivään. Julkaisupyörä jatkaa pysähtymättä kulkuaan.

Tällä hetkellä teoriakehikon osia ovat tietoperustainen näkemys eli KBV, sosiaalinen pääoma ja virtuaaliyhteisöt. Kesken ovat lähinnä keskustelut tiedon lajeista ja virtuaaliyhteisöjen tyypittelystä. Jokainen yhteisöjen kanssa tekemisissä ollut tietää, että kyseessä on sekava suo, koska huomattava osa tieteellisistä kirjoittajista haluaa olla äiti tai isä käsitteelle, jota kukaan muu ei ole käyttänyt, tai vastavuoroisesti jättää kokonaan määrittelemättä käyttämänsä termit, koska ne eivät olleet omia. Lukijaparan tehtäväksi jää seuloa olennaiset lähteet epäolennaisista ja löytää käsitteiden välille vedenpitäviä yhteyksiä.

Oli miten oli, tarkoitus on liimata keskusteluun myös osia sosioteknisestä lähestymistavasta, jonka perusidea on vuorovaikutus kommunikaatioteknologian ja sosiaalisen kontekstin välillä. Kertasin Zack & McKenneyn (1995) artikkelin "Social context and interaction in ongoing computer-supported management groups", jota ajan hammas ei ole juurikaan syönyt.

Palatakseni aiheeseen: artikkelissa kritisoidaan "teknologista imperatiivia", jonka mukaan teknologian implementointi aikaansaa organisaatioissa muutoksen. Ajatus vastaa rheingoldilaista determinismi-ideaa. Vanhan determinismivitsin mukaan kompassin keksiminen aiheutti Amerikan löytämisen, nykyajan imperatiivi-deterministit taas väittävät, että sosiaalisen median olemassaolo rakentaa "asiakasyhteisön" tai "innovatiivisen communityn".

Pahimmillaan tutkijat sairastuvat samaan sokeuteen, ja unohtavat kokonaan tutkia, mikä oikeasti on tehnyt kyseisen yhteisön olemassaolosta mahdollista.

Zackin ja McKenneyn empiirisen tutkimuksen perusväittämä on, että kommunikaatioteknologian vaikutukset eri organisaatioissa eivät ole niputettavissa yksi yhteen. Syy on selvä: niissä kaikissa sosiaalinen konteksti on erilainen.

Sosiaalinen rakenne eli verkostosuhteiden koostumus mikrotasolla vaihtelee, ja koostumukseen vaikuttaa laajempi makrotason sosiaalinen konteksti. Sillä viitataan organisaatiokulttuuriin, normeihin, vallan rakentumiseen ja palkitsemisjärjestelmiin. Ne kietoutuvat yhteen teknologian ominaisuuksien kanssa ja vasta sen jälkeen voidaan havaita lopputulos.

On selvää, että sosiaalisen median vaikutukset organisaatioissa ovat vielä arvaamattomampia kuin "perinteisten" pakettiteknologioiden, koska niiden käyttötapaa ei ole ennalta puristettu mihinkään rajattuun formaattiin. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan, että wikit ja blogit luonnostaan muokkautuvat ympäröivän yhteisön näköiseksi.

Platformien listaamisen ja laatikoiden piirtelyn sijasta olisi siis aika kiinnittää huomiota organisaatiokulttuuriin ja globaalien yritysjättien kohdalla myös kansallisten kulttuurien vaikutukseen. Tutkimustakin on olemassa toistaiseksi niin vähän, että lähdeluetteloa laatiessa jää aikaa surffata läpi Alkon viiniuutuudet.

Niin, ja mitä ne kommunikaatioteknologian omaksumisen esteet olivat? Mikrotasolla uusien rakenteellisten linkkien hyödyt voivat jäädä realisoitumatta, koska ihmisillä on tietty välinerepertuaari, johon he ovat juuttuneet. Makrotasolla taas sosiaalinen konteksti voi olla sellainen, että viestiä ei edes haluta saada perille - tai viestit lähetetään tarkoituksella vääristettyinä. Konfliktit, valtapelit, henkilökohtaiset antipatiat, kilpailu ja tiedon manipulointi tuskin tulevat yllätyksenä yhdellekään organisaatiotutkijalle.

Vaikuttamisen mahdollisuus motivoi

Otsikossa majailee ikiaikainen itsestäänselvyys: missä tahansa sosiaalisessa ympäristössä yksilöitä motivoi palaute omasta tekemisestä ja mahdollisuus vaikuttaa yhteisöön. "Outcome expectation" voi olla henkilökohtainen tai yhteisöön kohdistuva.

Tutkimusmaailmaa on usein moitittu vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta. Edellytykset työn tekemiselle yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa voivat olla mitä ovat, ja ammatin varsinainen ydin eli tutkimustulokset ja niiden julkaiseminen eivät (arviointiprosessia lukuunottamatta) välttämättä herätä minkäänlaista vastakaikua. Monilla tieteenaloilla on lisäksi se realiteettitaakka, ettei tuloksia kykene tulkitsemaan kuin viisi ihmistä koko universumissa.

Em. syistä hämmästyin kovasti, kun perjantaina sairaalalta kotiuduttuani havaitsin postilaatikossa maailmalta tulleen arvion artikkelista, jonka julkaisimme Int. J. of Knowledge and Learningissa. Ajattelinkin todeta näin blogin välityksellä, että on ilahduttavaa lukea arvostelua kirjoittamastaan blogiartikkelista.

Arvion on kirjoittanut Annette Hexelschneider ja saksan kieltä taitavat voivat lukea sen täältä.

Tarinan opetus suuremmassa mittakaavassa: vähintä, mitä sosiaalisten ilmiöiden tutkijoiden ja muiden niistä kiinnostuneiden tulisi tehdä, on hyödyntää nettiä lukemiensa tutkimusten reflektointiin ja arviointiin - joko kansainvälisesti tai omalla kielellään. Kukaan ei hyödy tilanteesta, jossa kommentointi hyytyy pelkästään ruutupaperitasolle tai jää kahdenväliseksi sähköpostipallotteluksi. Tieteelliset artikkelit voivat toimia ajatusten herättäjinä siinä missä sanomalehtiartikkelit tai blogitekstit, vaikka niillä määrätty formaattinsa onkin.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos kukaan ei ymmärrä tutkimusraportin tarkoitusta ja tuloksia. Käänteisesti, kaikkien ei välttämättä tarvitse tehdä tutkimusta aiheesta, josta 7000 muutakin kirjoittajaa on juuri laatinut akateemisen julkaisun.

Netin välityksellä vastaanotettu nopea palaute voi avata silmiä monessa organisaatiossa, ei vähiten tutkijayhteisöissä.

IBM-seminaarimateriaalit

11.12.2007 pidetyn IBM:n yhteisöllisyysseminaarin materiaalit ovat nyt saatavilla, kts. myös postaukseni itse tilaisuudesta.