sunnuntaina, helmikuuta 17

Vaikuttamisen mahdollisuus motivoi

Otsikossa majailee ikiaikainen itsestäänselvyys: missä tahansa sosiaalisessa ympäristössä yksilöitä motivoi palaute omasta tekemisestä ja mahdollisuus vaikuttaa yhteisöön. "Outcome expectation" voi olla henkilökohtainen tai yhteisöön kohdistuva.

Tutkimusmaailmaa on usein moitittu vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta. Edellytykset työn tekemiselle yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa voivat olla mitä ovat, ja ammatin varsinainen ydin eli tutkimustulokset ja niiden julkaiseminen eivät (arviointiprosessia lukuunottamatta) välttämättä herätä minkäänlaista vastakaikua. Monilla tieteenaloilla on lisäksi se realiteettitaakka, ettei tuloksia kykene tulkitsemaan kuin viisi ihmistä koko universumissa.

Em. syistä hämmästyin kovasti, kun perjantaina sairaalalta kotiuduttuani havaitsin postilaatikossa maailmalta tulleen arvion artikkelista, jonka julkaisimme Int. J. of Knowledge and Learningissa. Ajattelinkin todeta näin blogin välityksellä, että on ilahduttavaa lukea arvostelua kirjoittamastaan blogiartikkelista.

Arvion on kirjoittanut Annette Hexelschneider ja saksan kieltä taitavat voivat lukea sen täältä.

Tarinan opetus suuremmassa mittakaavassa: vähintä, mitä sosiaalisten ilmiöiden tutkijoiden ja muiden niistä kiinnostuneiden tulisi tehdä, on hyödyntää nettiä lukemiensa tutkimusten reflektointiin ja arviointiin - joko kansainvälisesti tai omalla kielellään. Kukaan ei hyödy tilanteesta, jossa kommentointi hyytyy pelkästään ruutupaperitasolle tai jää kahdenväliseksi sähköpostipallotteluksi. Tieteelliset artikkelit voivat toimia ajatusten herättäjinä siinä missä sanomalehtiartikkelit tai blogitekstit, vaikka niillä määrätty formaattinsa onkin.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos kukaan ei ymmärrä tutkimusraportin tarkoitusta ja tuloksia. Käänteisesti, kaikkien ei välttämättä tarvitse tehdä tutkimusta aiheesta, josta 7000 muutakin kirjoittajaa on juuri laatinut akateemisen julkaisun.

Netin välityksellä vastaanotettu nopea palaute voi avata silmiä monessa organisaatiossa, ei vähiten tutkijayhteisöissä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu