lauantaina, tammikuuta 3

Suunnitelmia alkaneeseen vuoteen

Monet ovat kysyneet, mitä ohjelmassani on väitöksen jälkeen. Todettakoon vihdoinkin ääneen, että tämän vuoden ajan toimin projektipäällikkönä tutkimushankkeessa, joka keskittyy sanomalehtien (ja osin aikakauslehtien) online-palveluihin sekä kuluttaja- että kustantajanäkökulmasta.

Syksyn mittaan neuvottelimme monien eri sanomalehtitalojen kanssa täydentävästä rahoituksesta. Samalla opimme paljon siitä, millaisten kysymysten äärellä perinteinen printtimedia Suomessa painii. Haasteet ovat varsin yhteneviä, mutta samaa ei voi sanoa resursseista ja panostamisesta nettiin.

Alkavien härkäviikkojen kunniaksi aionkin ensin häiritä kotimaista toimittajakuntaa tiedustelemalla, millaisia tuntemuksia nk. sosiaalisen median esiinmarssi heissä herättää. Perimmäisenä tavoitteena on päästä käsiksi niihin ajatusmalleihin, mindsetteihin, jotka vaikuttavat sanomalehtijournalistien suhtautumiseen koko käsillä olevaan murrokseen.

Kyseessä on siis eräänlainen mielikuvien ja ajatusrakennelmien taklaaminen. Koen aiheen tärkeäksi ja toivon todellakin, että pääsen kysymyksen kanssa pintaraapaisua pidemmälle. Tuija Aalto kirjoitti viime viikolla Tuhat sanaa -blogissaan, kuinka Internet tilana houkuttaa ontuviin vertauskuviin. Sanomalehtien kohdalla tilanne on erityisen mielenkiintoinen, koska kissanhännänveto painetun sanan ja Internetin välillä on leimannut keskustelua niin kauan kuin sitä on käyty - Tuijan mainitsema HS-kolumnistin perunasäkki päässä torilla -paheksunta olkoon tästä yhtenä tuoreena esimerkkinä.

Vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi ja silmiinpistävää on vertailun toteutuminen käytännössä vain yhteen suuntaan: joko netin heikkouksiin tai vahvuuksiin suhteessa printtimediaan. Tämä asetelma on vahvasti esillä niin sanomalehdissä (heikkoudet) kuin blogosfäärissäkin (vahvuudet).

Kenties keskustelu joskus saavuttaa asteen, jossa netti kohtaa reaalimaailman sitä täydentävänä tilana ja sama toisinpäin. Tai sitten olen väitöskirjani jälkimaininkeihin hukkunut idealisti.

Kun puhutaan avoimuudesta, asiat todellakin saavat merkityksensä ihmisten toiminnan kautta. Ne eivät rakennu ylhäältä annettuina totuuksina, joita vastaan pitää taistella juoksemalla pää edellä päin tuulimyllyä. Ei edes mediassa.

Esimerkki: keskusteluissa kustantajien kanssa monet sanomalehdet jakoivat yhteisen huolen nuoriso-kohderyhmän tavoittamisesta ja siitä, kuinka nuorten pirstaleinen mediankäyttö vaikuttaa lehden asemaan nyt ja tulevaisuudessa. Todettiin muun muassa, että lapsia ja nuoria voidaan suhteellisen vaivattomasti opastaa ja kannustaa perinteisten sanomalehtien lukemiseen, mutta netissä mikään lehti ei pysty kilpailemaan ajasta IRC-gallerian kanssa.

Onko jokin sanomalehti joskus kokeillut kampanjoida kouluissa omalla nettilehdellään ja kasvattaa lapsia sen lukemiseen? Miksi hyväksi havaittu tapa puffata sanomalehteä ei siirry nettiin, vaikka verkon oletetaan muutoin replikoivan lehden muita toimintatapoja?

Jälleen kerran suhde tuntuu pelaavan vain toiseen suuntaan, ei niin, että lehdestä ja lehden verkkopalvelusta löytyisi jotain yhdistävää.

Entä jos kaikkia ikäryhmiä luonnostaan kiinnostava paikallinen ja alueellinen yhteisöllisyys ei netissä kanavoidu sanomalehden alla toimivaan yhteisöön, minne se kanavoituu? Onko ongelma Internetissä itsessään vai kenties lehden toimintamallissa?

Nämä ovat vain pikapikaa esitettyjä ajatustäkyjä maailmasta, jossa netissä ei pelkästään ajelehdita, vaan sen tarjoamiin mahdollisuuksiin halutaan tarttua.

Tutkimusta odotellessa, olkoon uusi vuosi kaikesta huolimatta onnekas ja menestyksellinen.

2 kommenttia:

21:28 , Blogger Zepa kirjoitti...

Kiinnostavaa hommaa! Pidän silmällä & onnea matkaan!

 
14:55 , Blogger Miia kirjoitti...

Kiitos - jatketaan!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu