Tieteenalojen stereotypiat eivät aina toteudu käytännössä. Myös liiketaloustieteessä lillrank-himaslaista tehokkuus- ja tuottavuusajattelua saatetaan vierastaa siinä määrin, että cv:mme on pikaisesti syytä varustaa lisämääreellä kaappihumanisti.
Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä (20.4.) otetaan kantaa rehellisesti ilman etuliitettä. Innovaatiohuuma unohdettava -puheenvuorossa kuvataiteilija Antti Majava pyrkii avaamaan lukijoiden silmiä katsomaan pidemmälle kuin putken päässä odottaviin maksimoituihin voittoihin.
"Innovaatio, joka saa miljoonat ihmiset ostamaan arvotonta ja luonnolle haitallista sälää on Himasen raportissa 'rikastuttamista'".
Siispä kaadetaan innovaatiosuppiloon strategioita, investointeja, verkostoyhteistyötä, luottamusta, sopimuksia; kääräistään voitot ja häivytään jälkiä jättämättä. Seurausten ymmärtäminen ei sen sijaan sujukaan vain yhden tieteenalan lasit päässä, vaan vaatii kokonaiskuvaa, jota myös holistiseksi kutsutaan.
Majava jatkaa:
"Absoluuttinen tosiasia on, että kaikki maapallon ihmiset eivät voi saavuttaa nykyistä länsimaista elintasoa ja kulutusjuhlaa. Siksi olisi luotava maailmanlaajuisia innovaatioita, jotka pystyvät tarjoamaan sekä heille että meille sellaisia elämänsisältöjä, joiden varaan tulevaisuutta voidaan rakentaa."
Ajatus perustuu tietenkin kaikista megatrendeistä megalomaanisimpaan - ilmastonmuutokseen. Se on varmempi ja pysyvämpi kehityssuunta kuin yhdenkään Piilaakson henki, Aasian kasvavat markkinat tai jäävuorenhuippuyliopistot.
Millä tavoin tutkimukseni tulokset edesauttavat luontoäitiä? Edelleenkään en kykene keksimään mitään muuta kontribuutiota kuin turhan matkustamisen ja liikenteen vähentäminen hyödyntämällä kommunikaatioteknologiaa oikein. Kun myös kuluttava vaikutus huomioidaan, lopputulos on kokonaan toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti