maanantaina, elokuuta 14

Liikaa kerralla

Yksi erikoisimmista kouluaikoina saamistani "kohteliaisuuksista" oli se, että minusta ei voi koskaan tulla mitään, koska olen hyvä liian monessa asiassa. Hädin tuskin teini-ikään ehtinyttä moinen tietysti loukkasi, mutta jälkikäteen lausunto on herättänyt hilpeyttä viinilasin äärellä käydyissä keskusteluissa ja miksei myös laajemmin savolaisten kansanviisauksien markkinoilla.

Mutta entäpä jos lause osoittautuukin kaikista irvailuistani huolimatta todeksi?

Tutkimus elämäntehtävänä ei sovellu kaikesta vähän tietäville tuuliviireille, vaan edellyttää huomion kohdistamista tarpeeksi suppeaksi rajattuun ilmiöön. Jos ymmärtää tämän ja osaa tehdä oikeat valinnat, saattaa saada aikaiseksi esimerkiksi väitöskirjan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kapeakatseisuus olisi suotavaa muillakin elämänalueilla. Asia on tarkalleen päinvastoin. En ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi jotenkin vahingoittanut itseään omaamalla laajat kiinnostuksen kohteet ja harrastuneisuuden.

Sen sijaan joudun joskus pohtimaan, mihin oppimisen ja harrastamisen into oikein hiipuu vuosien saatossa. Olisiko kyseessä kenties alle kolmekymppisten varhaisdementia?

2 kommenttia:

17:36 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olen itse pohtinut tuota samaa -onko monessa asiassa pärjääminen vahvuus vai heikkous? Siis olisiko elämäni paremmin uomillaan, tai itsetuntoni vahvempi, jos olisin nuoruusvuosina löytänyt asian, jossa pärjään selvästi paremmin kuin muissa. Kun suoriutui kaikista kouluaineista hyvin ihan perusopiskelutaidoilla ja uuden oppiminen on ollut luonnostaan vaivatta, ei myöskään näkemystä omasta osaamisesta ole päässyt muodostumaan. Vielä kolmekymppisenäkin minun on vaikea vastata, kun minulta esimerkiksi työn haussa kysytään vahvuuksiani. Aika säälittävää, jos ainoaksi vastaukseksi jää "hyvä muisti".

 
17:38 , Blogger Miia kirjoitti...

Tuossa tilanteessahan näppärin vastaus on "Opin helposti uutta" :) Siis aikana, jolloin mikään työkokemus tai tutkinto ei tunnu riittävän, kyky omaksua asioita nopeasti on arvossaan.

Åbo Akademin Gunilla Widen-Wulff myös kirjoittaa tiedon jakamista käsittelevissä artikkeleissaan, että tieto liikkuu tehokkaimmin siellä, missä korostetaan omaa oppimista. Vaikka paljon puhutaan taloudellisista kannustimista tai teknologian suotuisista vaikutuksista, pohjimmaisena sopassa on kuitenkin tällainen "soft reward".

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu