Viime päivinä computer-mediated communication -teoriat ovat puhuttaneet useampaan kertaan. Vanhimmat tähän perinteeseen yhdistettävät tekstit, jotka sijoittuvat ajalle ennen verkottuneita henkilökohtaisia tietokoneita, ovat tutustumisen arvoisia mutta samalla kadottaneet relevanssiaan kuin viisi kautta peräkkäin joukkuetta luotsannut HT-valmentaja.
Varhaisaikojen CMC-asetelmassa näyttäytyy vahvana skeptisyys, joka on itsestäänselvyytenä liitetty ei-kasvokkaisten sosiaalisten maailmojen tutkimukseen. Taustalla nähtävästi on tutkijoiden yksioikoinen käsitys siitä, mitä voidaan pitää "sosiaalisena kanssakäymisenä".
Kasvokkaisuuden ja fyysisen läsnäolon vaatimus on - tietoisesti tai tiedostamatta - ohjannut suurimman osan tutkimuksista määrätyille raiteille ja suoraan valmiiksi myöhässä olevaan junaan.
Milloin hyvinkin muodollisia ryhmiä on yritetty virtualisoida ja lopuksi todettu lakonisesti, että eipä onnistunut; milloin taas tutkijat ovat monisanaisesti raportoineet niitä ongelmia, joita tietokonevälitteinen kommunikaatio väistämättä aiheuttaa.
Positiivinen ajattelu luontuu minulta yhtä hyvin kuin politiikka porsaalta. Silti en voi olla ihmettelemättä, miksi menneinä vuosikymmeninä on tehty niin vähän tutkimuksia epämuodollisen ryhmän edellytyksistä hyödyntää tietokonevälitteisiä kanavia tai niistä mahdollisuuksista, joita nämä välineet antavat esimerkiksi suhteessa kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Tässä GDSS-sovellukset lienevät kaikkein ansioitunein tutkimushaara, mutta monissa muissa ympäristöissä tieto on vasta saavuttamassa akateemisen kentän.
28.3.06
27.3.06
Google- ja radiopoimintoja
Olen muotoillut työhypoteesin: huomattava osa yleisillä foorumeilla jaetusta viisaudesta on parissa sekunnissa googletettua ja copypastattua informaatiota. Kertooko tämä sitten siitä, että opitun (hiljaisen) kokemustiedon levittäminen on liian vaikeaa tai riskialtista - sitä en tiedä.
Googleviisauksien jakaminen ei sinänsä ole osoitus mistään muusta kuin hakijansa erinomaisesta kyvystä löytää perimmäiset vastaukset hakutuloksiksi tulleiden undulaatti-, koira-, hevos-, gerbiili- ja marsusivujen keskeltä. Näitä osuu keskimääräiseen vapaa-ajan asiahakuun alun toistasataa, ja ne loput viisi saattavat jopa liittyä aiheeseen.
Ehkä vielä joskus hakukone tarjoaa mahdollisuuden rajata asiahaut söpö-ihkujen eläinystävien sijasta pelkkään ihmiskuntaan.
Tätä kirjoittaessani tutkija Mikko Aro piti Ylen Radio 1:ssä lyhyen esitelmän aiheesta Nettihuutokaupat ja sosiaalinen pääoma. Aiheen läheisyydestä huolimatta otsikko vaikutti hämärältä ja lienee verrattavissa omiin teemoihini, joissa toisessa vaakakupissa ovat virtuaaliset ryhmätyöympäristöt, foorumit ja blogit, ja siellä toisessa sitten vaatimattomasti luottamus ja sosiaalinen pääoma.
Poimintoja:
"Virtuaalinen maine on sosiaalista pääomaa, joka hyödyttää sekä yksilöä että yhteisöä. Tässä tapauksessa maine viittaa lähinnä henkilön luotettavuuteen."
Allekirjoitan.
"Palautejärjestelmät tukevat luottamuksen syntymistä ja kannustavat käyttäjiä toimimaan rehellisesti. Hyvän maineen uhraaminen yksittäisen kaupan takia ei ole kannattavaa. Palautejärjestelmän käyttäminen siis rakentaa nettihuutokaupan käyttäjistä eräänlaisen sosiaalisen yhteisön. - Valvonta ei ole paras tapa lisätä käyttäjien turvallisuutta. Tehokkaampia voivat olla ihmisille annetut syyt toimia rehellisesti ja taito ymmärtää sosiaalisia yhteisöjä."
Puhtaiden rationalistien maailmassa kontrolli on luottamuksen synonyymi, toisessa ääripäässä taas sen vastakohta. Tutkijoiden haasteena on oppia ymmärtämään ilmiön todellista olemusta ilman koulukuntataakkaa.
Googleviisauksien jakaminen ei sinänsä ole osoitus mistään muusta kuin hakijansa erinomaisesta kyvystä löytää perimmäiset vastaukset hakutuloksiksi tulleiden undulaatti-, koira-, hevos-, gerbiili- ja marsusivujen keskeltä. Näitä osuu keskimääräiseen vapaa-ajan asiahakuun alun toistasataa, ja ne loput viisi saattavat jopa liittyä aiheeseen.
Ehkä vielä joskus hakukone tarjoaa mahdollisuuden rajata asiahaut söpö-ihkujen eläinystävien sijasta pelkkään ihmiskuntaan.
Tätä kirjoittaessani tutkija Mikko Aro piti Ylen Radio 1:ssä lyhyen esitelmän aiheesta Nettihuutokaupat ja sosiaalinen pääoma. Aiheen läheisyydestä huolimatta otsikko vaikutti hämärältä ja lienee verrattavissa omiin teemoihini, joissa toisessa vaakakupissa ovat virtuaaliset ryhmätyöympäristöt, foorumit ja blogit, ja siellä toisessa sitten vaatimattomasti luottamus ja sosiaalinen pääoma.
Poimintoja:
"Virtuaalinen maine on sosiaalista pääomaa, joka hyödyttää sekä yksilöä että yhteisöä. Tässä tapauksessa maine viittaa lähinnä henkilön luotettavuuteen."
Allekirjoitan.
"Palautejärjestelmät tukevat luottamuksen syntymistä ja kannustavat käyttäjiä toimimaan rehellisesti. Hyvän maineen uhraaminen yksittäisen kaupan takia ei ole kannattavaa. Palautejärjestelmän käyttäminen siis rakentaa nettihuutokaupan käyttäjistä eräänlaisen sosiaalisen yhteisön. - Valvonta ei ole paras tapa lisätä käyttäjien turvallisuutta. Tehokkaampia voivat olla ihmisille annetut syyt toimia rehellisesti ja taito ymmärtää sosiaalisia yhteisöjä."
Puhtaiden rationalistien maailmassa kontrolli on luottamuksen synonyymi, toisessa ääripäässä taas sen vastakohta. Tutkijoiden haasteena on oppia ymmärtämään ilmiön todellista olemusta ilman koulukuntataakkaa.
25.3.06
Ulkoasun muutos
Edistyin vaihtamaan blogin templaattia, joten on jopa mahdollista, että kirjaimet eivät enää vilise silmissä. Samalla sivun värimaailma hyppäsi 1970-luvun riemunvihreästä noin kaksi vuosikymmentä eteenpäin.
Peruskäytettävyys on kehnolla tasolla ja vaatii bloggaajilta omaa viitseliäisyyttä. Uusimpien tekstien listalla sivun alalaidassa ei ole minkäänlaista linkkiä takaisin ylös, kuten ei kuukausiarkistossakaan. Yksittäisistä teksteistä taas pääsee linkkiä pitkin pois - mutta vain pääsivulle, jossa ovat esillä uudet postaukset.
Ajan myötä myös arkistolle lienee syytä tehdä uusi jäsennys. Kolmenkymmenen kuukauden mittainen arkistolinkkirimpsu ei palvele kenenkään tarkoitusta.
Peruskäytettävyys on kehnolla tasolla ja vaatii bloggaajilta omaa viitseliäisyyttä. Uusimpien tekstien listalla sivun alalaidassa ei ole minkäänlaista linkkiä takaisin ylös, kuten ei kuukausiarkistossakaan. Yksittäisistä teksteistä taas pääsee linkkiä pitkin pois - mutta vain pääsivulle, jossa ovat esillä uudet postaukset.
Ajan myötä myös arkistolle lienee syytä tehdä uusi jäsennys. Kolmenkymmenen kuukauden mittainen arkistolinkkirimpsu ei palvele kenenkään tarkoitusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)