21.3.06

Julkaisuputki

Testailin illalla linkkien toimivuutta ja Blanchardin päivitetty julkaisuluettelo melkein hymyilytti. Ahkera psykologian tohtori on ehtinyt pureskella yhteisöllisyyden käsitettä ympäristössä jos toisessakin: keskustelufoorumilla, blogeissa, listserveissä. Tällä tekniikalla kirjoittamisen aiheet tuskin pääsevät loppumaan, sillä käsittelemättä ovat vielä esimerkiksi mudit, chatit, pikaviestimet, wikit ja ryhmätyöohjelmistot.

Voidaan kuitenkin kysyä, mitä arvoa kepin nokassa heiluteltu yhteisöllisyyden mittatikku tuo tutkijoille ja eritoten yhteisöille itselleen. Se arvioi yksilöiden senhetkistä kokemusta suhteessa McMillanin ja Chavisin kokoamiin yhteenkuuluvuustekijöihin x, y ja z, mutta ei kerro mitään siitä, kuinka sosiaaliset rakenteet verkossa muodostuvat tai mikä niitä pitää yllä. Tässä suhteessa näkisin luottamuksen huomattavasti loogisempana tutkimuskohteena.

Ehkä juuri sen vuoksi vietän vuosipäivää lukemalla artikkeleita impersonaalisesta luottamuksesta. Blanchard sentään tuntee käyttämänsä käsitteen, mutta samaa ei voi sanoa omasta tutkimuksestani.

20.3.06

Mullistus

Päivän blogipalaverista intoutuneena lisäsin linkkilistaan kauan rästissä olleita nimiä, mitä voidaan pitää vireystilaan nähden hämmästyttävänä saavutuksena.

Olisin juhlistanut tapausta pullollisella Duvel -olutta, mutta kauan ja hartaudella treenattu Hattrick-Muhonen ei mennyt vieläkään kaupaksi (kolmas yritys) ja sain tapahtuneesta virtuaalisen herneen nenään.

Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.

Virtuaalimaailman laki

Viime viikolla tulin pohtineeksi verkkoyhteisöjen byrokratiaa. Jos sosiaalisiin systeemeihin liittyviä ilmiöitä ryhtyy vakavissaan tutkimaan virtuaalisessa ympäristössä, saattaa tulla seuraavaan johtopäätökseen: useimmilla niistä on taipumus intensifioitua.

Kommunikaatioteoriat opettavat, että sosiaalinen kategorisointi ja käyttäytymisen säätely oman viiteryhmän normeilla muodostuu verkossa vielä leimallisemmaksi kuin face-to-face -maailmassa. Tavoittavuuden aste on huikea ja käytännössä yhteisö rakentuu vastavuoroisuuden periaatteen ympärille - toisin kuin monet "reaaliset" sosiaaliset yhteenliittymät, joiden yhteinen intressi edustaa pikemminkin muotoseikkaa kuin aitoa inhimillistä tarvetta.

Luottamus ja kontrolli venytetään äärimmilleen. Sitoutuminen yhteisiin arvoihin ja omistautuminen yhteisölle liikkuvat sfääreissä, joita aiempien vuosikymmenten poliittiset liikkeet kadehtisivat.

Tarjoankin intensifioitumista virtuaalisen ja konkreettisen välisen vuoropuhelun yleispäteväksi lainalaisuudeksi, ja paremman viisauden puutteessa julistan, että se on 42:n kaltainen vastaus kaikkiin virtuaalimaailman kysymyksiin.