Verkkoyhteisöt

Tutkimus on unta vain

Viimeistään nyt tiedän, millaista on olla väsynyt. Tietenkin olen ollut väsyksissä ennenkin, joulusta juhannukseen ja juhannuksesta uuteenvuoteen, keväisin suorastaan sairaalloisesti, mutta en niin, että nukahdan ennen syntymäpäiväillallisia ja niiden jälkeen, enkä klo 22 illalla jaksa lähteä kotoa mihinkään.

On perin omituista, että väitöskirjan viimeistely näyttää silti etenevän. Hitaasti mutta rauhallisesti, ja täysin aikataulussa. Opinnäytetöiden tekijöitä yleensä vaivaa perustavanlaatuinen sokeus, joka estää havaitsemasta sitä, kuinka vähän lopulta on tarpeeksi. Hulluinta on, että tauti alkaa jo peruskoulussa: ensin pelätään lukiota, lukiossa pelätään yo-kirjoituksia, niiden jälkeen pelätään yliopistoa ja yliopistossa pelätään gradua. Kun gradun on tehnyt, ei pitäisi olla syytä pelätä enää mitään, mutta niin vain kuulemme ja näemme päivästä toiseen itseluottamuksensa menettäneitä tutkijanalkuja.

Itselläni hiekat karisivat silmistä vasta aivan viime viikkoina: otetaan pino artikkeleita, valitaan niistä vähiten nolostuttavat 4-8 paperia ja kirjoitetaan alkuun tutkimuksen tausta ja tavoite, 25 sivua teoriaa, 10 sivua menetelmiä ja 20 sivua tuloksia ja implikaatioita. Tätä kutsutaan väitöskirjaksi, eikä kukaan voi parhaalla tahdollakaan väittää, että johdannon kirjoittamiseen tarvittaisiin aikaa yli kaksi kuukautta.

Asiat eivät tietystikään ole niin yksinkertaisia kuin miltä näyttävät, joten perinpohjaisesti pyörittämäni katsaus tiedon jakamisesta virtuaaliyhteisöissä saa hyväksynnän lehteen aikaisintaan huhtikuussa, ja "Voisitko tulostaa minulle Internetin? Barriers of the use of online communication technologies in organizational environment" -humoristispainotteisella työnimellä kulkeva ryhmähaastatteluaineistopaperi (mikä kaamea sanahirviö) sisältää vasta menetelmän kuvauksen.

Tutkimus on mukavaa silloin kun se on hauskaa. Ryhmähaastattelujen anti lukeutuu tähän kategoriaan. Kuten olen aikaisemminkin todennut, arkitodellisuus perinteisissä organisaatioissa on kovin toisennäköistä kuin epävirallisten kommunikaatiovälineiden ja virtuaaliyhteisöjen ideologiat antavat ymmärtää, eikä ole pahitteeksi olla tietoinen molemmista.

lähettänyt Miia @ 20:51